Aamulla ja illalla

Aamulla kirjoitettua:
Yhteen joululahjaprojektiini kuuluu kuvien siirtäminen kankaalle. Ensin ajattelin sellaista paperia, jolle voi tulostaa ja joka silitetään kankaalle mutta se on aika kallista ja tuntuu vaativan mustesuihkutulostimen. Törmäsin sattumalta Sinooperissa aineeseen nimeltä kuvionsiirtoliima ja testasin sitä eilen, kuva siirtyi hyvin mutta pinnasta tuli lakattu. Se johti minut tutkimaan erilaisia kuvansiirto-ohjeita netistä ja minulle selvisi että se on aika halpaa ja helppoa, tosin saattaa olla myös aika myrkyllistä eikä aina toimi kunnolla. Yksi metodi on samantyylinen kuin tuo Sinooperi-aine, ilmeisesti mikä tahansa akryylimaali ja varmaan aika moni liimakin toimii (akryylimaali on kuitenkin periaatteessa samaa ainetta kuin vaikka Erikeeper, niin muistan minulle väitetyn). Toinen metodi käyttää liuotinta ja se houkuttelee minua nyt enemmän, pinnasta ei tule lakattua. Ilmeisesti siinä voi käyttää vaikka tärpättiä tai maalinohennetta tai kynsilakanpoistoainetta (jos se on tarpeeksi vahvaa), minä ajattelin kokeilla tärpätillä (harmi etten harrasta öljyvärimaalausta niin sitä ei löydy kotoa). Jos tuo toimii niin se sopisi aika täydellisesti tarkoitukseeni. Minua viehättää sen yksinkertaisuuskin.
Täällä on esimerkiksi hyvä kuvitettu ohje.

Kokeilin eilen soijarouhe-nuudeli-herne-papuruuastani versiota johon laitoin paahdettuja manteleita ja lopuksi päälle raejuustoa. Oli aika hyvää.

Uusi lääke ei ole vielä aiheuttanut samanlaisia oireita kuin vanha heti ensimmäisinä päivinä. Toivottavasti ei tulekaan. Vieroitusoireetkin ovat ehkä vähentyneet elleivät kadonneet. Olen kyllä nukkunut kauhean huonosti, nukkumaan meneminen on ollut vaikeaa ja uneni ovat olleet tympeitä ja olen heräillyt monta kertaa yössä. Mutta ehkä sekin helpottaa.

Ja illalla:
Olin koko päivän poissa, tekemässä vähän töitä ja tapaamassa ystävää. Ja ostamassa tärpättiä, se tuli joululahjoihin varaamistani rahoista. Viidellä eurolla sai sitä niin paljon ettei minun tarvitse ehkä ikinä ostaa sitä enää, paitsi jos rupean maalaamaan seiniä. Vielä viisi euroa niin joululahjaostokseni ovat ehkä valmiit. En kuulu koulukuntaan jonka mielestäni lahja on sitä parempi mitä kalliimpi se on. Varsinkaan nyt.
Tärpätti tuntuu minusta kyllä vähän pelottavalta, siihen liittyy niin paljon varoituksia. Mutta ehkä en ole vaarassa jos en juo sitä, leiki sen lähellä tulitikuilla tai hankaa sitä ihooni. Ja työskentelen avoimen ikkunan vieressä ja varon hengittämästä huuruja liikaa.

Joku nainen soitti vanhasta koulustani, he ovat tekemässä tutkimusta medianomien työllistymisestä. Sanoin että, huonosti.
Hakemuskirjeeseeni on kyllä tullut jonkin verran vastauksia, pari eitä, pari ehkää ja pari pyyntöä lisätyönäytteistä (täytyy vähän lisätä sivuilleni kuvia tekemistäni taitoista).

Minun piti kirjoittaa vielä jotain mutta se katosi päästäni heti kun aloin kirjoittamaan. Ei se varmaan ollut mitään tärkeää.

Ja vielä vähän myöhemmin illalla:
Perjantai-iltani on aika perinteinen, suklaata ja vanhoja lauluja. Fred Astairen esittämä We Saw The Sea piti kuunnella kahteen kertaan, sen sanat ovat niin huvittavat.