Minua viehättää ajatus jonkinlaisesta käsintehdystä elämästä. Siis sellaisesta jossa kaikki mahdollinen olisi itse- tai ainakin käsintehtyä. Joissain asioissa olen noudattanut periaatetta jo pitempään, en voisi kuvitella ostavani villasukkia tai neulottua pipoa tai lapasia, en vaikka ostettuna saattaisi saada hienomman. Tai vaikka täytekakkua tai juhliin muuta leivottua tarjottavaa kuin keksejä (minun tekisi mieli pitää taas juhlat marraskuun lopulla, mutta en tiedä onko minulla energiaa, varaa ja mahdollisia vieraita). Tai joulu- ja onnittelukortteja. Ja tietysti hillot pitää tehdä itse. Ylpeys ei vain anna periksi. Ihannemaailmassa pystyisin tekemään suurimman osan vaatteistani itse, ainakin kaikki paksummat neuleet (en ole kyllä ostanut niitä moneen vuoteen), ehkä ohuemmatkin (minulle on tarjottu neulekonetta, jonka toimintakunnosta ei ole kyllä tietoa ja joka pitäisi jotenkin saada Laukaasta tänne) ja hameet ja ehkä jotkut housutkin ja kun tämä on ihannemaailma niin takitkin (talvitakki on ompelukunnianhimoni huipentuma, se häämöttää jossain parin vuoden ompelukurssien takana). Ihannemaailmassa astiani olisivat käsintehtyjä tai käytettyinä ostettuja (mitä ne itse asiassa ovatkin osittain, lasitavara lähinnä on uutena ostettua ja osa ruokailuvälineistä ja suuri osa ruuanlaittovälineistä), ehkä jopa itsetehtyjä (minulla on hyviä muistoja kuvataidekoulun keramiikkatunneilta). Ja ruoka olisi tietysti mahdollisimman pitkälle itsetehtyä (tällä hetkellä se onkin, olosuhteiden pakosta), leipä itseleivottua ja niin edelleen. Ja tietysti kaikki joululahjat ja -koristeet olisivat käsintehtyjä. Tänä vuonna näyttää siltä että kaikki lahjani taitavat olla sellaisia. Joulukorttiprojektini on hyvällä mallilla, sain äidin luona kaikki huopakoristeet valmiiksi (ne ovat tuossa kuvassa, koristamassa seinääni siihen asti että lähtevät uusiin koteihinsa). Eilen ompelin huovasta pienten magneettien prototyyppejä, ne tulevat osaksi perheenjäsenteni lahjoja. Vielä pitäisi neuloa valmiiksi yksi huivi (siihen menee aikaa), yhdet sukat viimeistellä ja yksi työ neuloa kokonaan ja sitten ommella ja koristella kolme kassia (tai oikeastaan viisi), mutta onhan tässä vielä aikaa ennen joulua.
Syynä tuohon viehätykseen on osittain jonkinlainen luova kunniahimoni ja taipumukseni, olen oikeastaan koko ikäni harrastanut jonkinlaista käsillätekemistä, aiemmin kuvataidetta, nykyään enemmän käsitöitä. Haluan että kodissani ja elämässäni näkyy käteni jälki. Aika suurelta osin kyse on rahasta, lankaan ja kankaisiin voi kuluttaa hurjia summia mutta niitä pystyy ostamaan myös halvalla (ihannemaailmassa käyttäisi tietysti pelkästään kirpputorilta ostetuista villapaidoista purettua lankaa ja kankaatkin hankkisi sieltä, mutta minä en ole ihan siellä vielä tai varmaan ikinä). Voi olla että jostain henkkamaukasta saa vaatteita vielä halvemmalla mutta itsetehty saattaa olla laadukkaampaa. Ja ekologisempaa, lankojen ja kankaiden tuottaminen ei tietenkään välttämättä ole kauhean eettistä ja ekologista mutta ainakin siitä jää se vaatteen valmistusvaihe pois ja kai se on hyvä? Ja ulkonäölläkin on väliä, itse tekemällä saan sellaisen hatun kuin haluan enkä joudu tyytymään siihen mitä löydän kaupoista.
Elämäni on kyllä aika kaukana tuosta ihannemaailmasta. Mutta ehkä joskus?
Olen viime aikoina tutkinut erilaisia käsityösivustoja ja -blogeja ja löytänyt kaikenlaista hienoa (vähän kateutta herättävääkin). Kuten robotteja jotka on tehty kirpputoritavarasta, aivan upeita paperileikkaustöitä, tilkkutäkin josta pidän vaikka en yleensä pidä tilkkutöistä ja kaikenlaista muuta. Delicious on osoittautunut kauhean käteväksi linkkien järjestelemiseen.
Olen minä tehnyt muutakin kuin haaveillut käsitöistä. Esim. lähettänyt avoimen hakemuksen kolmeenkymmeneenkolmeen paikkaan. Se on kauhean pelottavaa mutta eipä siinä voi kai käydä huonommin kuin etten saa töitä. Mitä vähän odotankin.
Suljin kuitenkin sähköpostiohjelman, yksi vastaus näytti tulleen jo mutta en uskalla lukea sitä. Mutta eivät he kai lähetä solvaavia vastauksia, toivottavasti.
Ja kävin pitkällä metsäkävelyllä. Ajallisesti siis, matkaa ei varmaan tullut paljoakaan.
Tekstit
8 kommenttia:
voi näkymätön! miksi sinä, joka olet niin monilahjakas (kirjoitat, piirrät, designaat, teet käsitöitä) ja idearikas olet niin hirveän epävarma itsestäsi? eivät työnantajat TIETENKÄÄN lähetä solvaavia vastauksia! jos sinua ei oteta jonnekin töihin, se johtuu siitä, että joku hakija on ollut hiukan sopivamman oloinen, tai sitten resursseja tällä hetkellä palkkaamiseen ei ole. jotenkin vaikuttaa, että työttömyysaikasi on pahentanut epävarmuuttasi ja vetäytyvyyttäsi, ja usko itseesi on kadoksissa. olet aiemminkin kirjoittanut neurooseistasi (ihailtavan avoimesti!) ja yleisestä elämänpelostasi. tiedäthän, että pelkoon ei pelkääminen auta, päin vastoin, siihen auttaa päistikkainen paineleminen kohti omia pelkoja.
lamasta ja sensellaisesta huolimatta työpaikkoja on, ja on myös palkkatuki- ja työharjoittelupaikkoja. tunnut elävän niin pienirahaisesti, että tulisit varmasti työharjoittelutuellakin toimeen. toivon todella, että saat töitä, se saisi sinut ehkä suhteuttamaan itseäsi maailmaan, siedättämään ujouttasi ja sinut kokemaan tarpeellisuuden tunteita. samalla myös luulosairaustaipumuksesi vähenisi, sinulla ei vain olisi aikaa tarkkailla itseäsi jatkuvasti.
sinulla on paljon annettavaa maailmalle!
Olen ollut tutkimassa työpaikkahakemuksia jossain vaiheessa ja voin kertoa, että solvaavien vastausten lähettäminen ei tullut mieleenkään. Lähinnä jonkun peruskoulusta suoraan töihin haluavien "Moi, mä oon Anna, 15v. Mä mietin, pääsiskö teille töihin."-tyyppisten hakemusten kohdalla tuli mieleen, että aina työnhakukurssit eivät mene hukkaan. ;)
Ullarn, en minä ole ehkä ihan niin pelokas ja neuroottinen kuin täällä näytän olevan :) Ja uskon kyllä itseeni, ainakin joissain työasioissa, nuo hakemukset, varsinkin pyytämättömät ovat vain vähän vaikeita. Ehkä se johtuu siitä että olen saanut solvaavan vastauksen, tosin vain kerran ja silloinkin hain harjoittelupaikkaa, mutta ehkä se vaikuttaa silti, jotenkin tuntuu pahemmalta että oikeasti pyydän heiltä rahaa.
Annan itselleni luvan (vaikka se tuntuukin lusmuroinnilta, olen asettanut takarajoja ennenkin mutta tuo pätee, aivan varmasti) toimia vanhan suunnitelmani mukaan vuoden loppuun, niin että yritän löytää freelance-töitä. Jos hakemuksillani ei näytä olevan mitään vaikutusta niin sitten yritän löytää harjoittelupaikan, sen verran hyvä olen että kyllä jonkun pitäisi ottaa minut :) Ja työharjoittelussa saisin enemmän rahaa, kahdeksan euron kulukorvauksen per päivä. Tosin silloin en ehtisi tekemään varmaan keikkatöitä, niitä minulla on ollut kuitenkin koko ajan.
Tuazophia, työnhakukursseista voi kyllä olla hyötyä :)
Voi ei! Solvaava vastaus kyllä kertoo enemmän työnantajasta itsestään kuin työnhakijasta. Tsemppiä!
"jos sinua ei oteta jonnekin töihin, se johtuu siitä, että joku hakija on ollut hiukan sopivamman oloinen, tai sitten resursseja tällä hetkellä palkkaamiseen ei ole."
Totta, ullarn, mutta ikävä kyllä media-alan ammattilaisia on koulutettu Suomeen aivan liikaa. Kaikille ei riitä töitä.
No oikeastaan...
Minähän olen suutari-vaatturi-kultaseppä-laulaja-multimediatuottaja koulutukseltani ja kokin kasvatama, ja tuon maahan melkein käsintehtyjä vaatteita, joten aika paljon tulee tehdyksi itse.
Silloin tällöin teen juttuja ihan oikeasti ilman koneita, kuten yhdet housut, jossa ainoastaan taskut tein koneella.
Nyt on kesken puukot vaimolle ja pojanpojalle, mutta ei oikein ole aikaa tehdä hyvää ja huonoa ei halua tehdä.
Jossain vaiheessa pitäisi tehtä kännykänkuoret loppuun...
Anonyymi, missä kohtaa kiistin sen, että media-alalle on koulutettu liikaa ihmisiä eikä kaikille riitä töitä? Näkisin hyvin mielelläni sen kohdan.
Kaikki tietävät, että media-alalla työllistymienn on vaikeaa. Fakta nyt vain on, että Näkymätön ON kouluttautunut media-alalle ja siitä lähdetään. Se, että työpaikkoja on vähään, ei tarkoita, etteikö niitä olisi ollenkaan. Suuret ikäluokat ovat lähdössä eläkkeelle (osa lähtee jo) ja tekevät tilaa nuoremmille ja tuoreemmille.
Ullarn, vuosittain 18 ammattikorkeakoulua tuottaa työmarkkinoille 500 uutta medianomia. Viestintäalalla on toisen asteen koulutuksessa noin 2000 aloituspaikkaa ja yliopistoissa paikkoja on noin tuhat. Mediasta vapautuu vuosittain 500-600 työpaikkaa.
Kun suuret ikäluokat lähtevät eläkkeelle, työntekijäpulaa tullaan potemaan mm. terveydenhoitoon liittyvissä ammateissa. Taide ja viestintäalalle työntekijäpulaa ei valitettavasti tule.
Lähetä kommentti