Ruma sana

Eilen minusta alkoi tuntua siltä että voisin tehdä jouluksi marmeladimakeisia, joista, tai siis joiden tekemisestä, olen haaveillut monta vuotta. Aivan kuin minulla ei olisi tarpeeksi joulusuunnitelmia muutenkin. Mutta tuon voi tehdä aivan joulun alla, jos on varaa ja energiaa. Onko kukaan tehnyt niitä itse? Onko agar-agar (tuo on hieno nimi) kallista? Onko tämä ohje kunnollinen? Haluaisin käyttää makuaineena itse keräämiäni marjoja.
Törmäsin myös aika herkullisen oloisiin makeisiin, toimisikohan se Domino-kekseillä?

Olen myös suunnitellut kassia jossa voisin kuljettaa tarvikkeeni ompelukurssille, sellaisen tarvitsisin oikeasti. Siinä olisi tasku kaavoille ja jonkinlainen pidike saksille ja ehkä pieniä taskuja pienille jutuille tai sitten voisi ommella erillisen pussin niille.

En usko että kyse on niinkään siitä että yrittäisin paeta työnhakua ja muuta sellaista noilla ideoilla vaan siitä että aivoni ovat suunnittelevaa ja ideoivaa sorttia ja työsuunnitelmien puuttuessa ne suunnittelevat kaikkea muuta.

Tarkoitukseni oli olla tänään pirteämpi ja aikaansaavampi mutta pahalta näyttää. Menin eilen vähän liian myöhään nukkumaan, nukuin kuuteen, heräsin tunniksi, nukahdin uudestaan ja heräsin vasta kymmeneltä. Ja voisin mennä takaisin nukkumaan mutta yritän sinnitellä hereillä. Tämä ei kyllä tunnu aivan normaalilta.
Tämän päivän tavoitteenani on tiskata ja leipoa sämpylöitä (evääksi huomiseksi) ja käydä vähän ulkona, luulisi minun pystyvän selviytymään sellaisesta.
Toivottavasti olen huomenna vähän pirteämpi. Voisin kyllä nukkua bussissa menomatkalla, jos kehtaan.

Törmäsin Delicious-retkelläni (olen löytänyt toisten ihmisten kirjanmerkeistä vaikka mitä hauskoja juttuja) eilen blogiin (se on muuten hauskasti kirjoitettu ja hauskasti kuvitettu) jossa keskusteltiin siitä miten sana "craft" on tylsä ja herättää mielikuvia rumista tekeleistä eikä sovi moderneille trendikkäille luoville ihmisille (minua ärsyttää vähän tässä käsityöelämäinnostuksessani se että se on trendi ja minun on vaikeaa olla trendin osa mutta toisaalta pidän blogiakin ja sekin on ollut joskus trendikästä, pitäisi vain tehdä mitä itse haluaa eikä välittää trendeistä, mutta se siinä onkin ärsyttävää että haluanko tätä oikeasti vai olenko vain osa trendiä. Jotenkin tuntuu että olen liian väsynyt ilmaisemaan ajatukseni selkeästi). Minusta se tuntui vähän hölmöltä kunnes muistin että minulla on vähän samanlainen suhde sanaan "askartelu". Se on aivan järjenvastaista tietysti mutta jotenkin minun on vaikeaa luokitella tekeleitäni "askarteluksi" vaikka ne sitä olisivatkin vaan puhun käsitöistä. Askartelu tuntuu minusta ei-luovalta, sellaiselta jossa valmiita paloja liimataan toisiinsa ja yleensä lopputulos ei miellytä minun silmääni. Tai siis ne jotka ovat minusta rumia ovat askartelua ja hauskat käsityötä (tähän tulisi hymiö jos niitä käyttäisin blogiteksteissä. Ehkä pitäisi). Minulla on joku ihmeellinen pakkomielle sitä mitä luovuus on ja miten sen pitäisi ilmetä, ehkä "taidekoulutukseni" peruja.
Leimasintenkin käyttö tuntuu minusta ei-luovalta, vaikka olenkin nähnyt miten hauskoja tuloksia niillä voi saada aikaan. Kyllä ne pitäisi tehdä itse, vaikka perunasta kaivertamalla ja vaikka lopputulos olisikin huonompi. Niin kuin se olisi. Se on ehkä käsityöharrastukseni ydin, pitäisi tehdä kaikki itse, vaikka lopputulos olisikin huonompi. Kaavojen käyttäminen ja ohjeiden noudattaminenkin on aika epäluovaa mutta sen verran käytännöllinen olen että hyväksyn sen käyttövaatteissa. Mutta joulukorttia ei voisi tehdä toisen ohjeilla, ei vaikka itseideoituna siitä tulisi kummallinen (olen yrittänyt keksiä millaiset kortit teen huopakoristeilleni kotona olevista aineista, minulla ei taida olla sopivaa kartonkiakaan. Ehkä leikkaa aaltopahvista palaset ja vain kiinnitän ne siihen enkä edes yritä avattavaa korttia. Ajatushan se on kai tärkein). Olen kyllä askarrellut (aion käyttää tuota sanaa tästä lähtien niin paljon kuin mahdollista) muutamia paperikoristeita aivan ohjeiden mukaan, jostain syystä se ei tuntunut pahalta. Voi olla että suurin ongelmani liittyy asioihin jossa on jonkinlainen kuva tai jossa käytetään värejä, niitä minun on vaikeaa tehdä aivan toisen ohjeiden mukaan, vähintään värit pitää vaihtaa mutta paperin taittelemiseen minulla ei ole mitään koulutusta tai kunnianhimoa ja voin aivan hyvin olla ohjeiden orja (tietysti käyttäen sellaista paperia kuin haluan).

Minulla oli eilen onneksi yksi sovittu kaupunkimeno, muuten olisin nukkunut varmaan koko päivän. Ja se oli hyvin liikunnallista menoa, mikä on tietysti hyvä. Turun kaupunki on tehnyt erilaisia kävelylenkkikarttoja ja yksi niistä liittyy portaisiin, joita Turusta löytyy aika paljon. Kävelin blogituttu Zachen kanssa osan tuosta reitistä ja vähän reitin ulkopuolellakin, matkalla oli aika monta porrasta.
Liikunta teki hyvää vaikka jouduinkin lahjomaan itseni kaakaolla ja baklavalla (kirjaston kahvilassa oli Turkin kulttuuriviikon kunniaksi sikäläisiä leivonnaisia, oli hyvää ja makeaa) ja suklaalla että sain pakotettua itseni pyöräilemään kotiin, mikä tietysti poisti varmaan kaiken liikunnasta saamani hyödyn mutta en kadu. En vaikka minun ei tietysti pitäisi tuhlata rahaa mihinkään turhaan.

Tätä kirjoittaessani sain idean joulukortteihin. Miltä tämä näyttää (tekstistä ei kannata välittää, halusin kokeilla ikivanhoja Letraset-siirtokirjaimia)?

Valkoinen paperi on kaunista japanilaista käsintehtyä jota en ole raaskinut käyttää, se toimii kontrastina tuolla aaltopahville (joulukorttikohteeni tuntevat minut sen verran hyvin että eivät ehkä järkyty noin rujosta materiaalista).

Lisäys illalla: Olen törmännyt useassa paikassa viime aikoina Spoonfloweriin, joka painaa omista kuvista kangasta. Tuo olisi aika hyvä ratkaisu siihen ongelmaani miten saada kuva siirretyksi kankaalle, ellei joulu olisi niin pian. Heidän hintansakaan eivät ole aivan kauhean pahat, 18 dollaria jaardilta ja 7 dollaria sen postituksesta. Verhoja siellä ei viitsisi ehkä teettää mutta kangasta jota voisi käyttää pieninä paloina johonkin. Ehkä sitten joskus kun minulla on rahaa, jos joskus on.