Talvi?

Tuntuu oudolta kun herätessäni maa oli aivan luminen, olen tainnut odottaa tänne talvea joka on kokonaan musta ja vetinen. Mutta hauskaa. Täytyy varmaan kaivaa talvikengät esiin ja kokeilla jos jalkani pitäisivät niistä tänä vuonna.

Eräs mainos Blogilistalla: Perhe ja koti. Kuinka selvitä molemmista.
Minusta aika hauska.

Kun olen tutkinut viime viikkojen aikana kansainvälistä käsityöaskartelumaailmaa olen törmännyt tiettyihin (stereo)tyyppeihin. On autuas (useamman blogin nimessä on blissful) kotiäiti, joka on useimmiten uskonnollinen, opettaa lapsiaan kotona ja tekee kaiken itse. Vähän niin kuin fundamentalistikristitty hippi. Sitten on hänen vastakohtansa, punkkäsityöläinen joka ristipistelee kirosanoja ja ompelee itselleen naisen sukupuolielimien muotoisen laukun. Hän asuu Portlandissa (se on muuten yksi Yhdysvaltain kaupungeista jossa oikeasti haluaisin käydä) ja hänellä on tatuointeja ja osa-aikatyö baarissa tai lankakaupassa ja öisin hän soittaa bändissä ja/tai toimittaa underground-lehteä. Sitten on ammattilaistyyppi, hänellä on alalle koulutusta tai ainakin kokemusta ja hän elättää itsensä käsitöillään. Tai hänellä on hyvätuloinen puoliso. Hänen työnsä ovat yleensä masentavan upeita ja hän voi edustaa jotain muutakin tyyppiä. Esimerkiksi trendikästä askartelijaa, joka pitää uusista ja kiiltävistä ja muodikkaista jutuista, sellaisista jotka eivät ole esiäitien tyyliä ("not your grandma's knitting/crochet/xyz"). Hän neuloo kaulahuiveja paksusta langasta ja käy trendikkäissä kahvilakirjakauppalankakaupoissa juomassa lattea ja juoruilemassa ystäviensä kanssa. Tai mikä sitten onkaan nyt muodikasta. Heidän vastaparinsa on tietysti se perinteinen isoäitikäsityöläinen, jonka isoäitiys ei ole olennaista vaan perinteisyys. Lastenlapset eivät ole pakollisia eikä naiseus. Heihin ehkä vetoaa se salamanlyömä Jeesus jonka näin käsityömessuilla. Ja tilkkutyöt jotka on tehty pienikukkaisesta kankaasta. Ei sillä että jotenkin vastustaisin niitä, kankaita siis. Tai salamanlyömää Jeesusta, kunhan minun ei tarvitse katsella sitä. Tai tehdä.
Kuulostan aika tuomitsevalta. Ja ehkä olenkin, ainakin snobi ja nirso käsitöiden suhteen. Mutta se etten pidä jostain ei tarkoita että ajattelisin että muutkaan eivät saisi pitää.

Törmäsin kengännauhasivustoon ja opin että olen sitonut kengännauhani väärin niin kauan kuin olen niitä sitonut, ellen ole sitten joskus vaihtanut tyyliä. Aika noloa. Mutta ilmeisesti yleinen moka. Lohduttaudun sillä.
Olisi varmaan hyödyllistä jos olisi ollut partiossa (ja/tai laivastossa), muutenkin.

Nuhan ärsyttäviä puolia on se että nenästäni alkaa silloin vuotamaan verta kauhean helposti. Olen siihen kyllä tottunut niin ettei se haittaa jos niin tapahtuu kotona mutta kirjastossa se ei ole kivaa.