Törmäsin kuviin asunnosta, joka näyttää aika lailla siltä miten haluan asua. Huonekaluiltaan siis, 250 neliön loft-asunto ei ole ihan minun juttuni. Pienempi koti tuntuu turvallisemmalta. Tämäkin on aika ihana. Ja pienempi. Haaveilen tuosta Ikean sängystä, joka on ehkä molemmilla.
Ehkä nuo ovat jotain sukua sisustustyylilleni, vanhaa ja Ikeaa (budjetin vuoksi) ja kummallisia pieniä esineitä. Mutta ei näytä sisustelutulta siinä mielessä kuin sisustuslehdissä. Eikä pääväri ole beige tai harmaa.
Eräässä lehdessä törmäsin taas ruokavalioni määritelmään: fleksitarismi. Siis suurimmaksi osaksi kasviksia mutta myös lihansyöntiä välillä. Tuntuu hassulta että tuollainenkin pitää määritellä noin tarkasti, mutta toisaalta ihmisillä on tarve nimetä.
Minä olen huomannut että minun on hirveän vaikeaa lokeroida itseäni, jos kyse ei ole jostain sellaisesta ominaisuudesta, joka minulla kiistatta on. Voin esimerkiksi määritellä itseni ruskeatukkaiseksi ja naiseksi ja 28-vuotiaaksi. Mutta en osaa esimerkiksi lokeroida seksuaalisuuttani, en ole hetero mutta toisaalta en voi oikein sanoa olevani biseksuaalikaan. Ja aseksuaalisuuskin, vaikka se on lähellä, ei kuvaa minua mielestäni täysin, en mitenkään vastusta seksiä, en omalla kohdallanikaan. En vain harrasta sitä. En voi määritellä itseäni tarkasti ateistiksi tai agnostikoksi, olen vain laajasti uskonnoton (mutta en rituaaliton). Olen ujo, mutta en aina enkä välttämättä sellaisella tavalla jota pidetään ujoutena. Ammatillinen identiteettinikin on vähän häilyvä. Harrastuksenikaan eivät varsinaisesti määrittele minua. Luen paljon mutta en ole Lukija tai Kirjanystävä, neulon mutta en ole Neuloja. Asuinpaikkanikaan ei määritä minua. En ole turkulainen tai edes turkulaistunut, en oululaistunutkaan. Enkä enää voi sanoa olevani jyväskyläläinen. En osaa sitoutua ismeihin eikä minulla ole puoluetta.
Ehkä kyse on vain siitä etten ole mitenkään erityisen ehdoton ihminen. Enkä ole oikein varma mistään. Toisaalta pidän asioiden lajittelusta ja luokittelusta, luulisi että luokittelisin itsenikin.
Tilasin erään kuntoiluterveyslehden kokeeksi, se oli halpa ja tilaajaedut houkuttivat. Eilen lehti tuli (tai lehdet, niitä oli kaksi) ja mukana oli jumppa-dvd. Innostuin kokeilemaan sitä, siinä oli perusjumppaa, sellaista mitä olen joskus tehnyt (ehkä kuutisen vuotta sitten kun innostuin käymään koulun järjestämässä jumpassa yhden syksyn) ja jossa en ollut hirveän hyvä. Kotona tekemisessä on kyllä se hyvä puoli ettei kukaan näe kummallista hyppelyäni ja sitä etten onnistu tekemään käsi- ja jalkaliikkeitä yhtä aikaa tai ainakaan missään rytmissä. Mutta ainakin minulle tuli hiki, se on tärkeintä. En edes muista milloin olen viimeksi liikkunut hengästyttävästi, olen kyllä tiennyt että pitäisi mutta se on ollut hankalaa kotona. Mutta ei ole enää. Yritän jumpata pari kertaa viikossa tai ainakin kerran, ehkä se auttaa surkeita lihaksiani ja muuta kuntoani.
Ja Iltasanomat lainaa tutkimusta jonka mukaan ruokapäiväkirjan pito tehostaa laihduttamista.
Tekstit
6 kommenttia:
Tuo ensimmäinen asunto varsinkin on mahtava!
Minäkään en osaa lokeroida itseäni. Olen kyllä sitä ja tätä, mutta aina löydän myös jonkun mutan, jonka vuoksi en voi täysin allekirjoittaa oikein mitään. Ikä on tietysti laskettavissa, mutta toisaalta koen olevani epätyypillinen ikäisekseni... No, siitäpä olen saanut blogini nimenkin - olen sekä sitä että tätä enkä siis ehkä oikein kumpaakaan. ;)
Kai sen ruokapäiväkirjan täyttäminen muutaman kalorin kuluttaa...
Tuazophia, siellä asunnossa oli vielä hienoja kirjahyllyjä, joita ei ollut tuossa blogissa mutta näin niistä kuvan siellä mistä löysin linkin sinne. Tuolla siis: http://blog.craftzine.com/archive/2009/01/custombuilt_bookshelves.html
Minäkään en kyllä tunne oikein itseäni tyypilliseksi ikäisekseni, alan kuitenkin olla siinä iässä kun ihmiset ostavat asuntoja ja ovat töissä ja saavat lapsia ja minä en olisi valmis mihinkään, paitsi töiden tekoon. Että jos pitäisi kuvailla itseäni viidellä sanalla niin en laittaisi sinne ikäänikään. Enkä kyllä identifioidu niin vahvasti sukupuoleenikaan että se kuuluisi sinne. Mielialahäiriöinen olisi ehkä yksi sana, tosin minulla ei ole mitään diagnoosia. Introvertti ehdottomasti mutta toisaalta olen aika sosiaalinen mitä siihen ei yleensä liitetä. Luova, sen voin liittää itseeni ja se kuuluu vahvasti identiteettiini. Eskapisti, kävelijä, koti-ihminen, aamuihminen. Ehkä ne olisivat viisi sanaani. Mutta niistä tulisi kuitenkin vähän väärä kuva minusta, luulen.
Punainen nörtti, niinpä ja silloin ei ainakaan ole syömässä :)
Kivoja asuntoja, mutta en tajua sängyn "häkkyrän" tarkoitusta. Vai onko sitä? Ripustetaanko siihen verhot vai pitääkö se sängyn kasassa... :P
Ei sillä ole kai mitään tarkoitusta :) Minä ripustaisin siitä värikkäitä tai ehkä jopa valkoisia läpikuultavia kankaita, katosvuodetyyliin.
Aloin miettiä omia lokeroitani kirjoituksesi jälkeen. Pystyn hyvin lokeroimaan ja määrittelemään itseni ruokavalioni, opiskelualani, kotipaikkani, harrastuksieni jne kautta. Sen vuoksi aloinkin miettiä, onko itsensä määritteleminen jotenkin pakonomaista minullekin. Antaako se tiettyä turvallisuudentunnetta? Ehkä sellainen ihminen onkin vapaampi, jolla ei ole tarvetta/halua määritellä itseään. En tiedä, mutta ainakin nyt vasta tajusin miten paljon olen tavallaan lokeroinnilla rajoittanut omaa persoonallisuuttani.
Lähetä kommentti