18.3.2009
Käsityöideoita
Tilaamani vaaleanpunainen lanka osoittautui violetiksi, niin kuin vähän pelkäsin. Mutta se ei haittaa, se on oikeastaan aika kaunis väri, vähän niin kuin syreenin kukka (hyvä tekosyy käyttää tuota Oulun hautausmaalla ottamaani kuvaa, se on minusta kaunis). Ja se olisi voinut olla vaalea lila, sitä väriä olen kammonnut ala-asteelta asti (samoin kuin mintunvihreää joka sekin oli silloin muodikasta). Tai järkyttävän kirkkaan vaaleanpunainen. Eli hyvin kävi. Olen saanut päätettyä mallinkin, tämä villatakki näyttää sopivan vanhaneitimäiseltä ja sopii minusta väriin. Voin kuvitella että herttainen edesmennyt isotätini Aune olisi käyttänyt jotakin sellaista, nuoruudessaan.
Tapasin eilen lähikaupassa naisen joka näytti aivan toiselta isotädiltäni, siltä joka asui Tukholmassa ja josta tein päättötyöni, jos joku muistaa niin muinaisia asioita. Tai sellaiselta kuin hän oli noin kuusikymppisenä. Nainen oli hyvin huononäköinen ja pyysi apuani sokerittomien karkkien etsimisessä ja parasta ennen -päivän etsimisessä suklaarasiasta. Hyvä että pyysi, olin ajatellut että pitäisi kysyä tarvitseeko hän apua mutta en kehdannut.
Minun oli tarkoitus ommella eilen kurssilla housuihin vetoketju ja huolitella lahkeet ja sitten ne olisivat olleet valmiit. Se sijaan purin kaikki saumat ja ompelin niitä uudelleen. Se kannatti, nyt housut mahtuvat päälle ellen sitten paisu lisää. Ne tarvitsevat vielä uuden vyötärökaitaleen ja vetoketjun ja lahkeiden huolittelun ja ovat sitten ehkä valmiit.
Minulla on kyllä idea uuteen hameeseenkin, siihen liittyy hiuslaskoksia. Täytyy katsoa jos minulla olisi aikaa ommella viikonloppuna.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Kaunis kuva. Nyt on syreenin tuoksun flashback mutta ei kai tuo niin kauhea asia ole:)
Kaunis villatakki, sinun nakoisesi oikeastaan. Ja sanoisin sita romattiseksi ennemmin kuin vanhaneitimaiseksi.
Ja kudos to you toisen ihmisen auttamisesta! Ihan sama vaikka et itse hanelle ensin apuasi tarjonnutkaan, autoit silti ja se on paa asia!
Pidän muiden auttamisesta mutta olen sen verran ujo että minun on vaikeaa tarjota apua ellei toinen näytä olevan aivan hukassa. Sen takia on hyvä että ihmiset pyytävät apua itse.
Minun on myös hirveän vaikeaa olla hiljaa jos kuulen lähelläni puhuttavan jostain ongelmasta/kysymyksestä (siis vaikka jonkun kaupan aukioloajoista tai vastaavasta) johon tiedän vastauksen. Onneksi yleensä ihmiset ovat suhtautuneet hyvin.
Minulta on kyllä tultu kysymään tietä vieraissakin paikoissa vaikka näyttäisin itsekin turistilta, luulen että olen aika helposti lähestyttävän näköinen, ei-pelottava.
Neuletakissa on ihana nappilista! Toivottavasti sinulla on tuollaisia saman tyyppisiä nappeja, että saat samanlaisen efektin aikaiseksi - jotenkin se toistaa hauskasti pitsineulekuvion kaareilua. :)
Minulla on ollut melkein identtisiä nappeja :) Ne tosin olivat punaisia ja en ole varma hankkiuduinko niistä eroon mutta joka tapauksessa ne eivät sopisi tuohon. Minulla on myös helmiäisnapeissa tuollaisia, pitää katsoa jos niitä on tarpeeksi.
Lähetä kommentti