24.3.2009

Lunta ja isomummo

Taisin nukkua viime yön aivan keskeytyksettä kymmenestä kuuteen. Näin kyllä outoja unia mutta se ei haittaa. Ehkä unirytmini olisi palautumassa normaalimmaksi lääkityksen vähentyessä?


Voi olla ettei kevät tule tänne aivan hetkessä.


Olen viime aikoina innostunut virkkaamaan pieniä juttuja, kirpputoreilta ostamistani ohuista langoista. Olen päässyt kokeiluissani kokoelmani ohuimpaan, suunnilleen vahvan ompelulangan paksuiseen. Käyttöön on päässyt myös ohuin virkkuukoukkuni, mummolan perintönä saatu (en kyllä tiedä miten se oli sinne päätynyt, mummoni ei ollut varsinainen käsityöihminen, melkein päinvastoin). Mittakaavaa antamassa on kahden millin koukku.

Satuin eilen kirjautumaan puhelinoperaattorini omat tiedot -sivuille ja kävi ilmi että puhelinlaskuni voisivat olla vielä edullisemmat (viimeinen, ajalta loka-helmikuu oli ehkä kolme kymppiä). Minulla on ollut sama liittymä Hollannin ajoista asti (kun joku tyyppi soitti aamulla ja herätti minut enkä osannut kieltäytyä), he ovat sen jälkeen tarjonneet edullisempiakin vaihtoehtoja. Laitoin tilaukseen.

Veloena kirjoitti isomummostaan todella kiinnostavasti. Minulla on ollut tietysti neljä isomummoa mutta vain yhtä oikeastaan ajattelen niin. Äidin mummot ovat jääneet vähän kaukaisiksi, tarinoissa siis, en ole tavannut ketään isomummoistani. Isän äidin äiti tuntuu vähän läheiseltä, hän on sukulaisistani se jolta näytän mutta en tiedä hänestäkään oikein muuta kuin sen että hänellä oli niin pitkät ja paksut hiukset että niitä piti pitää kahdella nutturalla (lapsena se tuntui minusta hienolta). Isän isän äiti Ida on se oikea isomummo.
Ida oli ison talon tyttöjä ja meni naimisiin maakauppiaan pojan kanssa, en tiedä oliko se epäsäätyinen avioliitto, ainakaan se ei ollut kovin rikas. En tiedä oliko hänen miehensä muuten hyvä mutta ainakin hänellä oli ongelmia mielenterveyden kanssa, hän oli ollut sairaalassakin parantelemassa hermojaan ja se koitui lopulta hänen kohtalokseen. Hän oli vuonna 1918 Lahdessa töissä sanomalehden painossa (muu perhe oli jäänyt Jyväskylään) ja palasi kaverinsa kanssa töistä myöhään, ulkonaliikkumiskiellon jälkeen (mutta sanomalehteä pitää painaa yöllä), jäi kiinni ja joutui vankileirille. Ja yritti paeta ja teloitettiin.
Ida jäi leskeksi ja kuuden lapsen yksinhuoltajaksi, epäilen tosin että hän oli huoltanut heitä aika yksin siihenkin mennessä. Luulen että hän oli ollut aikaisemminkin aika voimakastahtoinen ja vahva nainen, oli vähän pakko olla ja hän ryhtyi liikenaiseksi. Käsittääkseni hän aloitti klassisesti myymällä leivonnaisia kojusta hevosmarkkinoiden portilla tai jotain siihen tyyliin mutta hänen liiketoimensa laajenivat ja parhaimmillaan hänellä oli kahvila (jossa oli kuulemma Jyväskylän parhaan munkit) ja sauna ja kauppa, jos oikein muistan. Samalla kasvattaen ja kouluttaen lapsensa, en tiedä pääsikö vanhin poika oppikouluun mutta muut taisivat päästä ja toiseksi vanhin oli opiskelemassa lakia kun kuoli keuhkotautiin. Yhdestä tyttärestä tuli opettaja, toinen muutti Ruotsiin ja kolmas olisi päässyt Ateneumiin mutta äiti halusi pitää hänet kotona (hän oli voimakastahtoinen nainen mutta ei välttämättä kauhean mukava). Pappani oli nuorin, hänellä oli omia liiketoimia, ainakin hän kasvatti jossain välissä tupakkaa ja sitten hän oli työnjohtajana vaneritehtaalla. Tyttäret jäivät naimattomiksi ja muuttivat niin kauas äidistään kuin pääsivät (paitsi se yksi), kuvittelen äidin vaikuttaneen siihen jotenkin.

5 kommenttia:

Veloena kirjoitti...

Oi, kahvilakin! Toivottavasti isomummoja tuotaisiin vielä enemmän esiin blogeissa. Jotenkin tuntuu,että siltä sukupolvelta olisi paljon opittavaa ja kuultavaa. (Vaikkei tietenkään kritiikittömästi ;)...)

Anonyymi kirjoitti...

Kaunis tuo virkkaamasi kukka! Todella tasaista jälkeä ja vielä niin pienellä koukulla. Millaisia muita "pieniä juttuja" olet tehnyt?

Mulle tuli mieleen, että kirjoitit joskus siitä, kuinka leimailujutuissakin haluaisit tehdä leimat itse (jotta se olisi "oikeasti" itse tekemistä). Koska olen aika tavalla samoilla linjoilla (tyyliin pellavat pitää kasvattaa itse, jotta saan itsetehdyt lautasliinat), hankin jokin aika sitten kaiverruslevyä ja -taltat. Kaivertaminen on yllättävän helppoa, olen jo muutaman itsetehdyn leimasimen onnellinen omistaja :) Suosittelen kokeilemaan, jos yhtään innostaa.

-annakaisu

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Veloena, se kahvila oli kuulemma todella hyvä, seminaarilaisten suosiossa ja jotkut jyväskyläläiset muistavat sen vieläkin vaikka se taisi lopettaa 50-luvulla.
Isomummo-meemi olisi aika hauska :)

Annakaisu, itse asiassa juuri eilen mietin leimasinten tekemistä itse, aloin kiinnostua kankaalle leimaamisesta. Voi olla että kokeilenkin sitä, pääsen toteuttamaan muinaisia taidegrafiikka haaveitanikin vähän, tosin en ollut hirveän innostunut kaivertamisesta.

ipo kirjoitti...

Mä etsin kahvilatoimintaan / kahvilan perustamiseen liittyvää tietoa yks päivä netistä, niin törmäsin tekstiin käsittääkseni juuri tuosta isomummosi kahvilasta. :) (Taisi olla jonkun kirjan esittely.)

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Ipo, ainakin sellainen kirja on kuin Niinikankaan kulmalta Café Eloseen, jossa on juttua tuosta(kin) kahvilasta, se on ollut kiinnostava paikka.

Ja unohtui sanoa Annakaisulle, että lähinnä olen virkannut erilaisia tuollaisia kukkia ja ympyröitä, ne tuntuvat käyttökelpoisimmilta :)

Blog Widget by LinkWithin