Maanantai

Viime viikko oli kyllä aika poikkeuksellinen minulle. Tapasin yhdeksän tuttua (enemmän tai vähemmän) ja yhden jopa kaksi kertaa. Minulla oli melkein joka päivä menoa ja tein kolmea työtä (melkein yhtä aikaa), seitsemänä päivänä. Välillä tuollainen on hauskaa mutta kaipaan myös päiviä jolloin ei tapahdu mitään.

Eilenkin kävin isäni toimistolla viimeistelemässä yhtä työtä, sieltä jatkoin katsomaan paria kirpputoria (eivät olleet kauhean hauskoja mutta löysin kirjaillun tyynyliinan, hajoamispisteessä olevan kirjan ja vähän kolhiintuneen Arabian kulhon, yhteensä vähän päälle kolme euroa. Suurempi aarre kuin miltä kuulostaa.

Ja sitten menin isäni ja äitipuoleni luokse, tosin isäni on matkoilla ja paikalla oli äitipuoleni lisäksi siskopuoleni ja hänen tyttärensä, he olivat vierailulla Ruotsista. Oli mukavaa nähdä heitä, emme näe kuin ehkä kerran parissa vuodessa välimatkasta johtuen joten emme tunne toisiamme ihan hirveän hyvin mutta niin hyvin kuitenkin että on hauskaa nähdä heitä. Kävimme porukalla syömässä intialaisessa ravintolassa (siinä mikä on Hämeenkadulla, jos tiedätte), oli aika hyvää ruokaa. Rakastan naan-leipää ja muukin oli hyvää.

Ja lauantaina minulla oli taas vähän niin kuin treffit. Tai kaipa voisi sanoa että oikeat treffit. Yksityiskohtia en ala paljastamaan mutta voin kain sen kirjoittaa että minulla on ollut hauskaa noilla treffeillä ja olen yllättänyt itseni sillä miten helppoa se on ollut (ainakin verrattuna aikaisempiin treffiyritelmiini, yleensä olen ollut ahdistunut ja lähtenyt mielelläni kotiin, ja se ei ole ollut treffikumppanista johtuvaa. Ehkä olen nykyään vain ylipäätään vähemmän ahdistunut). Luulisi että olisin kamalan angstinen ja estoinen, hyvä tietenkin yllättyä näin päin. Ymmärrän nyt myös paremmin niitä ihmisiä jotka kaipaavat läheisyyttä.
Kaiken kaikkiaan vähän kummallista mutta mukavaa.