12.3.2009

Muun muassa alusvaatteita

Suurin osa vaatteistani on sellaisia ettei lihomiseni ole vaikuttanut niihin kauheasti. Trikootoppeja ja neuletakkeja ja sellaisia, jotka mahtuvat päälle vaikka näytänkin paksummalta. Farkkujen lisäksi rintaliivit ovat hankalimpia, varsinkin kun rintani ovat lihoneet muun ruumiin mukana. En ollut tajunnut sitä ennen kuin eilen satuin pariin alusvaatekauppaan. Olin kyllä harkinnut uusien rintsikoiden ostoa mutta olin jotenkin toivonut että onnistuisin laihtumaan aika pian. Se tuntuu olevan turha toivo joten kun kävelin ohi sellaisesta alusvaateliikkeestä jossa oli alennusmyynti päätin käydä katsomassa. Myyjä mittasi minut ja olin kasvanut järkyttävään kokoon ja ilmeisesti se tarkoittaa sitä että vaihtoehdot ovat hyvin tukevia, mikä on tietysti hyvä juttu mutta en ole ihan valmis yli kolmisenttisiin olkaimiin. Ne maksoivat melkein kuusikymppiäkin. Onneksi sain sovitettavaksi myös huomattavasti halvemmat ja vähemmän "tukevat", ne ostinkin (olivat ne silti oikeasti hyvin tukevat mutta eivät muistuttaneet niin paljon haarniskaa). Parin kaupan päässä oli toinen alusvaateliike, jossa oli myös alennusmyynti. Sielläkin minulle tarjottiin niitä hyvin tukevia mutta myös vähän nuorekkaampia ja päädyin ostamaan kahdet kun sai niin halvalla (nyt minun on hyvä laihtua kun olen ostanut tähän kokoon sopivia vaatteita). Molemmissa liikkeissä sai hyvää palvelua, ostan rintaliivit mieluiten erikoisliikkeistä joissa myyjät katsovat miten liivit istuvat ja tuovat uusia kokoja sovituskoppiin (estoisuuteni ei esiinny tuollaisessakaan tilanteessa, mutta esim. ajatus yhteissaunasta on pelottava) eikä tarvitse itse etsiä niitä.
Näytin kyllä aika masentavalta sovituskopin kokovartalopeilistä. Kotona on helpompaa kun minulla ei ole lainkaan kunnollista peiliä, ainakaan sellaista josta näkisi itsensä kokonaan. Haluaisin olla taas sellainen ylipainoinen kuin olin syksyllä.

Vähän siihen liittyen, minulla on huomiselle puhelinaika lääkärilleni, olen miettinyt jos voisin vähentää lääkitystäni tai jopa lopettaa sen kokonaan. Olen ollut suunnilleen kuukauden puolikkaalla tabletilla enkä ole huomannut mitään negatiivisia vaikutuksia, siis ahdistukseni ei ole pahentunut. Ja elämäntilanteeni on tällä hetkellä aika vähän ahdistava ja jotkut sivuvaikutukset joilla ei ole ollut aikaisemmin väliä ovat tulleet tärkeämmiksi.
Onneksi minulla on huomiseksi sen verran töitä että voin tehdä niitä kotona, soittoaika on nimittäin työpäiväni aikana ja en ehkä keskustelisi kauhean mielelläni lääkärin kanssa niistä asioista työpaikalla, siellä ei nimittäin ole oikeita seiniä toimistojen välillä ja kaikkien ihmisten ei tarvitsisi tietää ongelmistani.

Minulla on taas vähän flunssaisempi olo. Minun oli tarkoitus mennä huomenna konserttiin äitipuoleni kanssa mutta en tiedä onko se järkevää.


Askartelin eilen pienen rintakorun, ehkä vähän Mielityn hengessä. Harkkosakset ovat aika hauskat. Mukana on myös kirpputorilangasta virkattu kukkanen (joka on häiritsevästi vinossa) ja ihana vanha nappi kokoelmastani.
Olen miettinyt uuden laukun ompelemista, tuo vanha on aavistuksen liian pieni ja valkoinen kangas nuhjaantuu niin helposti. Ja osaisin ommella nyt paremmin.

Tänään pitää mennä kysymään ekokauppaan saanko ottaa heidän hampputuotteistaan kuvia, lehteä varten (se käsittelee ympäristöasioita).

1 kommentti:

anne-mari kirjoitti...

Mukavaa, etta loysit hyvia liiveja tarjouksellakin. Vaikka sitten heti laihtuisitkin niista ulos... onpahan sitten kaapissa odottamassa, jos lihot takaisin samoihin mittoihin :D

Ilmeisesti laakitys teki tehtavansa ja nyt on aika lopettaa se. Toivottavasti laakarikin on samaa mielta kanssasi.

Blog Widget by LinkWithin