Muun muassa postia

Kuuntelin aamukävelyllä Wait Wait... Don't Tell Me! -podcastia (se on vähän Uutisvuodon tyyppinen uutiskisa paitsi huomattavasti hauskempi, ei edes haittaa ettei ole kauhean kiinnostunut Yhdysvaltain politiikasta). Pari viikkoa sitten eräs panelisti sanoa että käsintehdyt villapaidat kutittavat ja jotkut neulojat loukkaantuivat Ravelryssa ja päättivät lähettää palautetta ohjelmalle (luin sen vihastumiskeskustelun alkua mutta en jaksanut lukea pitemmälle, minusta jotkut neulojat loukkaantuvat aivan liian helposti. Tai jotkut ihmiset ylipäätään). Uusimmassa jaksossa juontaja kertoo miten paljon palautetta he ovat saaneet ja mainitsee Ravelryn ja panelisti esittää nöyrän anteeksipyyntönsä. Aika hassua.

Ohitin kirjaston (jäisellä) edustalla mummon, joka käveli huonosti kävelykepin kanssa. Jäin odottamaan ovelle (tietysti olisi pitänyt kysyä haluaako hän tukea mutta en tajunnut) ja kun hän pääsi sinne asti avasin hänelle oven. Samaan aikaan kirjastosta tuli vanha mies, joka kysyi miksi vaimo ei jäänyt odottamaan niin kuin oli sovittu, tuo keskustelu käytiin ovensuussa ja minä pidin edelleen ovea auki (tämä ei ole mikään valittamistarina vaan ehkä vähän hassu juttu vaikka en nyt oikein osaakaan kertoa tätä hauskasti), sitten he tulivat ulos ja mies kiitti minua ja minä pidin ovea auki vielä äidille ja lastenvaunuille.
Ja kun poistuin kirjastosta minun piti odottaa että päiväkotilapsilauma sai tultua sisään hyvässä järjestyksessä.
Minusta on hauskaa että lähikirjasto on niin suosittu paikka.

Kävin viemässä postiin viimeisimmät vaihtoni, karkkia Norjaan ja Amerikkaan. Postin täti alkaa ehkä tunnistaa minut kun käyn siellä suunnilleen kerran viikossa (Posti suunnittelee lähipostini lakkauttamista, se hankaloittaa elämääni paljon) ja tarjosi minulle tullauslomakkeita kotiin viemisiksi. Olin kuvitellut pakanneeni paketit niin litteiksi että ne menisivät kirjeinä mutta en tietenkään tarkistanut ja eivät ne tietenkään olleet alle kolmesenttisiä. Amerikan paketti piti laittaa maapostina, se olisi maksanut yli kaksikymppiä lentäen. Norjaan pääsi sentään puolella siitä.
Saatoin vähän innostua karkkia ostaessani, olisin voinut ehkä lähettää vähemmänkin. Täytyy yrittää osallistua vain sellaisiin vaihtoihin joissa lähetetään kirjanmerkkejä tai kortteja tai sellaisia kevyitä juttuja. Suklaapatukatkin ovat hyviä mutta isot karkkipussit eivät.

Olin eilen kylässä paikassa jossa oli hyvin iloinen lapsi. Olen nähnyt hänet edellisen kerran ehkä joskus yli vuosi sitten eikä hän varmaan muistanut minua, silti hän tuntui pitävän "Katri-tädin" vierailua suurena kunniana ja ilonaiheena. Aika hassua sekin.

Siskoni soitti eilen, hän tuli pari päivää sitten Japanista lomalta. Oli ollut aika kiinnostava matka. Annoin hänelle vähän rahaa että hän voi ostaa jotain satunnaista japanilaista minulle, mielenkiintoista nähdä mitä (tulevat kuulemma ensi viikolla postissa).

Tajusin joku aika sitten että yleisin koulutus tuttavapiirissäni on varmaan artesaani. Enkä edes liiku missään erityisissä käsityöläispiireissä enkä laske mukaan muutamaa artesaaniopiskelijaa jotka tunsin kun olin käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa (minäkin olen melkein artesaani). Suvussani taitaa olla ainakin kolme artesaania ja yksi muu käsityöläinen (tajusin vasta että hän ei ollutkaan artesaani mutta sillä ei ole tässä niin väliä), lapsuudenystävistäni viitisen päätyi käsityöalalle. Suvussani käsityöläisiä on kyllä ollut enemmänkin, mummoni oli modisti ja hänen isänsä räätäli ja toiselta puolelta oli ainakin yksi kutoja ja muitakin taisi olla. Meillä ei ole harrastettu hirveästi maanviljelystä, enemmän on ollut papistoa ja käsityöläisiä ja käsin töitä tekeviä (en tiedä miten lankarullia tehtiin rullatehtaassa mutta siellä eräät esivanhempani olivat joskus 1900-luvun alkupuolella).

Täällä tuntuu jo melkein keväiseltä.