Viikonlopun jälkeen

Viime aikojen sosiaalinen elämä on on ollut hyvin mukavaa mutta oli mukavaa sekin ettei tänä viikonloppuna ollut mitään ohjelmaa. Ajattelin olla tekemättä mitään mutta lauantaina innostuin askartelemaan äidilleni syntymäpäivälahjan, sen tekemiseen meni neljä Bonesin jaksoa dvd:ltä (jäin siihen vähän koukkuun joululomalla).

Isovanhempieni hääkuva (se on kauhean tyylikäs), lainaus mummoni isän kirjoittamasta värssystä, ukkini palkintolusikka (ei tosin urheilusta vaan lehtien myynnistä urheiluseuran hyväksi mutta se kuvastaa hänen urheilullisuuttaankin), kalvosinnappi (oletettavasti ukkini, enoni valitsivat jostain syystä minut perimään kasan kalvosinnappeja, se oli vähän outoa), lankarulla joka voisi olla peräisin mummolastanikin mutta joka tässä symboloi toisaalta mummoni vanhempien työtä lankarullatehtaalla, toisaalta ukkini uraa tekstiilialan kauppaedustajana. Tuollainen tekniikka on alkanut kauheasti viehättämään minua viime aikoina.

Sunnuntaina ajattelin käyttää bussikorttia hyväksi ja tehdä pienen kirpputorikierroksen. Tosin päädyin kävelemään noin 7 kilometriä (teki hyvää). Ensin kävelin kirpputorille joka pidetään sunnuntaisin läheisen huonekalukaupan parkkihallissa, se oli aika mielenkiintoinen kokemus. Sitten sen viereen kirpputorille jossa käyn usein (koska se on lähin) mutta joka ei ole kauhean hyvä. Ja sitten vielä vähän kauemmaksi. Ja sitten päädyin kävelemään vielä lisää kun bussi ajoi ohitseni pysähtymättä. En sentään kotiin asti kuitenkaan.
Olen iloinen siitä etten ostanut edes kauheasti mitään, tai ainakaan maksanut paljon. Erivärisiä kalastajalankoja keväisiin virkkauksiin (jos jossain vaiheessa ehdin/jaksan, mutta onhan kevät vielä vasta tulossa), vanha sanomalehti askarteluihin (vasemmistolainen lehti vuodelta -63, silloin oli näköjään paljon lakkoja), vanha nimikoitu nenäliina kirjottavaksi, lääkemainoskirjanen 20-luvulta ja vähän hömppää (en voinut vastustaa kirjaa jonka nimi on Pieni sininen alligaattori).

Uusin musiikkikauteni saattaa olla hieman yllättävä jazz- ja folk-kausien jälkeen. Olin nimittäin joku aika sitten Anttilan levyosastolla ja siellä soi Metallica ja muistin että oikeastaan olen pitänyt heidän musiikistaan kun olen sitä kuullut (teini-iässä kaikki kaverini kuuntelivat raskaampaa musiikkia mutta en kyllä muista kuuntelivatko he Metallicaakin. Saattoivat mutta ehkä se oli enemmän poikien suosikkibändi meidän piireissämme. Ehkä joku Ac/Dc oli myös?). Varasin kirjastosta ainoa Metallican levyn jonka muistin, sen jossa on Enter Sandman ja The Unforgiven, olen aina pitänyt niistä. En tiedä onko se vain kuvitteluani mutta olen ajatellut että James Hetfieldin lauluäänessä tai -tavassa on jotain samaa kuin nuoruuden suosikkini James Dean Bradfieldin (nimissään ainakin on).
Hyvää musiikkia esimerkiksi tiskaamisen taustalle. Mukana laulettavaksi se ei vain sovi minulle vaikka kuinka tekisi mieli (minulle sopii paljon paremmin vaikka Ditty Bops).

Olen käyttänyt tänään (ja viime viikolla) pari tuntia siihen että yritin selvittää ratkaisua yhteen töihin liittyvään ongelmaan, siinä kuitenkaan onnistumatta. Opin kuitenkin uusia asioita ja en koe varsinaisesti epäonnistuneeni, olisi ollut aika outoa jos olisin onnistunut, kyseessä oli asia jota en osaa lainkaan ja joka ei kuulu toimenkuvaani (joka on oikeastaan aika laaja nytkin). Onneksi on myös uuden lehden taittamista, sitä sentään osaan.

Postissa tuli tänään nappeja vaihdosta ja paketti Ebayn kautta (olen ehkä käyttänyt viime aikoina vähän liikaa rahaa mutta olen vähentänyt sitä ja kun saan töissä ilmaista ruokaa niin siinä säästyy rahaa), muun muassa parempi leikkuualusta (sitä tarvitsen jatkuvasti) ja kotelo lankapuolille (niin etteivät ne ole kauheassa solmussa ompelukoneen laukussa). Ja pussillinen värikkäitä lasihelmiä kun niitä sai halvalla (ja myyjä veloitti vain muutaman postikuluja huolimatta siitä miten paljon tilasi).


Olen viime aikoina innostunut ostamaan kukkia, ne tuovat mukavaa väriä harmauteen.

Samoin kuin pienet vihreät jutut, kasvatettu Hiljalta saamistani siemenistä. Sitä voisi tietysti syödäkin mutta ne ovat niin sieviä etten raaski leikata niitä.