Siinä ovat uudet hiukseni. Kuva on surkea mutta hiukset ovat tuollaiset vähän hartioiden alapuolelle ulottuvat ja kampaaja kiharsi niitä hauskasti (siihen riitti fööni ja harja ja noin viisi eri ainetta). Pidän lopputuloksesta paljon, tosin saa nähdä miltä ne näyttävät kun joudun itse laittamaan niitä. Tai olemaan laittamatta mikä on minulle yleisintä.
Ajattelin kyllä että voisin ehkä opetella tekemäänkin niille jotain, olin huono ekohippi ja ostin jotain muotoiluainetta kampaamosta ja elämäni ensimmäisen hiustenkuivaajan (aikaisemmin hiusteni kuivaaminen kesti niin kauan etten viitsinyt tehdä sitä, nykyään minulla on niin lyhyet että ehkä ne saa kuivattua järkevässä ajassa). Se näyttää siltä että se voisi toimia myös sädepyssynä 50-lukulaisessa b-luokan scifi-elokuvassa.
Kävin samassa kampaamossa kuin silloin yli vuosi sitten kun hiukseni leikattiin ensimmäisen kerran. Se oli edelleen kallis mutta ehkä hintansa arvoinen. Kampaaja oli mukava (ja näytti jotenkin Marinadilta) ja sain kerrottua hänelle mitä halusin (en vinoa nyrhittyä otsatukkaa jollaisen olen saanut liian usein), hän näytti kuvia siitä mitä hän ehdotti ja aineet joita hän laittoi hiuksiin olivat hyväntuoksuisia eivätkä jättäneet hiuksia tahmeiksi ja siellä olisi saanut kahvia tai teetä jos olisi halunnut. Minä pidin vain silmiä kiinni ja ajattelin kaikenlaista, en voi oikein lukea lehtiäkään ilman silmälaseja (lehteä pitäisi pitää aika kiinni naamassa ja se on vähän hankalaa kampaajalla). Aika mukavaa hemmottelua (vaikka samassa talossa työskentelevät oikeat ekohipit ehkä paheksuisivatkin, tuntuu hassulta että minä olen varmaan laittautunein ihminen siellä).
Parkkipaikalla on pieni söpö auto (söpö minustakin joka en välitä autoista. Tai ehkä sellaiset jotka välittävät eivät välitä autojen söpöydestä?). Usein lumisina aamuina joku on piirtänyt sen konepeltiin sydämen. Erityisen söpöä.
Pidän myös lintujen jäljistä lumessa. Niissä on jotain liikuttavaa.
Ikkunastani näkyy puita, joiden latvassa istuu usein variksia. Niitäkin on hauska katsoa.
Elämä on ehkä helpompaa kun viihdyttyy pienistä asioista.
Tajusin eilen että minulla on sen verran töitä että pääsen äitini luokse seuraavan kerran vasta pääsiäisenä. Aika kuluu kauhean nopeasti.
Tekstit
3 kommenttia:
Hehee, vai minun näköiseni kampaaja: onneksi sentään siis oli mukava ja taitava :)
Hiukset näyttävät hyviltä! Ja ainakin itselleni kampaamokäynti on myös hemmotteluhetki. Sikäli olen myös huno ekohippi, että värjäytän hiukseni useimmiten kampaamossa ja tököteillä, jotka ovat kaukana ekoilusta. Ja tietysti poden tästä pienoisia omantunnonpistoksia.
Itse asiassa huomenna onkin taas aika mennä laitattamaan tukkaa. Tällä kertaa vakikampaajani on lomalla, joten saa nähdä, miten käy jonkun toisen käsittelyssä.
Ajattelin että hän oli sen takia mukava ja taitava :)
Oi hienot !
Minäkin kävin juuri tököttiannoksellani mobiiliblogissa
Lähetä kommentti