Kevään merkkejä

Olin utelias sen suhteen mihin olen lähettänyt postia (eilen taas Hollantiin ja Georgiaan, siis osavaltioon) ja etsi sopivan Yhdysvaltojen kartan ja väritin vaaleanpunaisella osavaltiot, joihin olen lähettänyt kirjoja ja sinisellä ne joihin olen lähettänyt vaihtojuttuja. Yhteensä niitä on 18. Pitäisi varmaan maailmankarttakin, eksoottisimmat paikat joihin olen lähettänyt olivat Ghana ja Malesia (lentopostilla kesti varmaan kuukausi päästä perille, Ghana oli paljon nopeampi).
Uudessa järjestyksessä vaatehuoneessani on postitushylly, jossa on laatikollinen Bookmooch-kirjoja, toinen vuoroaan odottavia (haluan pitää kuluni kurissa ja varoa etten joudu lähettämään liian montaa kirjaa yhdellä kertaa), laatikollinen pehmustettuja kirjekuoria (minun ei ole tarvinnut ostaa niitä sen jälkeen kun aloitin tämän harrastuksen, kierrätän saamani) ja pieni laatikko postitustarvikkeita, tullilomakkeita, Bookmooch-käyntikortteja joita minulle on lähetetty ja joita unohdan lähettää aina eteenpäin (ne ovat pieniä mainoskortteja joita voisi jakaa ihmisille jos muistaisi), uusi osoiteleimasimeni ja mustetta. Ja pakkausteippiä, se on tarpeen kierrätettyjen kuorien kanssa.

Minulla on tänään taas vaikeuksia päästä liikkeelle.

Eilen pyöräilin ensimmäistä kertaa tänä vuonna kaupunkiin, se tuntui vähän liian raskaalta (oletan että se johtuu enemmän omasta kunnostani kuin pyöräni). Täällä tuntuu ja näyttää jo keväältä, joissain puissa alkaa olla aika isoja silmuja ja näin matkalla narsisseja ja pieniä sinisiä sipulikukkia joiden nimen onnistun aina unohtamaan. Scilloja vaikka. Tai jotain muita.
Kevät on yksi parhaista puolista etelässä asumisessa, se on ehkä lempivuodenaikani ja täällä se on niin paljon rehevämpi kuin vaikka Oulussa.


Tein listan siitä mitä kaikkea haluaisin ja aion tehdä parin seuraavan kuukauden aikana, lähinnä hauskoista jutuista, käsityösuunnitelmista ja vaihdoista joihin olen sitoutunut.
Hiusväri on päässä tällä hetkellä, hirvittää vähän mitä siitä tulee (onneksi kyseessä on väri jonka pitäisi lähteä pois nopeasti niin ettei tarvitse kulkea loppukevättä baskeri päässä joka paikassa vaikka tulos olisikin kauhea). En ole koskaan värjännyt itse hiuksiani, ne olivat sen verran pitkät silloin kun harrastin värjättyjä hiuksia että äitini hoiti värjäyksen. En ehkä saanut väriä kauhean tasaisesti hiuksiin.
Pitempiaikaiset lukijat saattavat arvata mistä väristä on kyse, saatte nähdä kuvan hiuksista huomenna, jos niihin tarttuu edes yhtään väriä, vaikka niistä tulisikin rumat.

Toinen asia jonka äitini on aina hoitanut on sima mutta tänä vuotta ajattelin kokeilla itse sen tekemistä, sen ei pitäisi olla vaikeaa. Ajattelin aloittaa hyvin pienellä annoksella.