Kotona taas

Viikonloppu meni hyvin, paljon paremmin kuin mitä pelkäsin perjantaina ja lauantaiaamuna kun olin selittämättömän ärsyyntynyt. Ajattelin jo että jättäisin juhlat väliin mutta onneksi menin, siellä oli aika hauskaa. Minulla ei ollut kameraa mukana joten en tiedä saanko kuvia itsestäni, tiedän että niitä otettiin (yhden ryhmäkuvan olen nähnyt jossa olen serkkujeni kanssa mutta voi olla etteivät he halua blogiini), täytyy katsoa. Olin nimittäin mielestäni juhlissa niin hyvän näköinen kuin voin olla (kuvissa tosin vähän paksu mutta sille ei nyt mahda mitään), vaatteenikin olivat hyvät.
En tiedä onko sukuni tyypillinen, todennäköisesti on kun isän ja äidin puolen sukujuhlat sujuvat aika samalla tavalla. Voi tosin olla että isäni suvun juhlat ovat kovaäänisemmät, tuolla oli vaikeuksia kuulla pöytänaapuria. Meidän juhlamme ovat kuitenkin hyvin sopuisia ja kohteliaita, joskus joku on saattanut ottaa vähän liikaa alkoholia mutta riitoja ei ole koskaan vaan kaikki ovat ystävällisiä toisilleen. Mikä on tietysti mukavaa.
Yksi syy sopuisuuteen saattaa olla se ettei suvussamme ole ollut ikinä erityisesti omaisuutta jota olisi pitänyt jakaa. Kuukausiliitteessä oli juttu siitä miten maanomistajat tai maattomat esi-isinä saattavat näkyä vieläkin. Meidän sukumme (kummaltakaan puolelta oikeastaan) ei ihan sopinut kumpaankaan luokkaan, ei heillä ollut maata (joillakin saattoi kyllä olla pieniä tiluksia) mutta eivät he olleet piikoja tai renkejäkään. Enemmän oli käsityöläisiä ja papistoa, mikä on aiheuttanut myös sen että esi-isäni ovat muuttaneet ehkä enemmän kuin Suomessa on ollut tapana (mikä on ollut ehkä hyväksi heidän geeneilleen, meillä on ollut tapana elää vanhaksi, isoisän isäkin taisi elää yli 80-vuotiaaksi). En tiedä millaista olisi jos suku olisi viljellyt maata samassa paikassa vaikka parisataa vuotta, olisiko voimakkaampi heimoidentiteetti esimerkiksi. Minä en tunne kuuluvani erityisen vahvasti mihinkään. Ehkä sen takia minun on ollut niin helppoa muuttaa kolme kertaa aika toiselle puolelle maata.

Äitini piti lahjastaan, se oli hyvä idea (varsinkin kun siskoni ajatteli että pääsi helpolla kun vain piirsi kuvan ja minä ajattelin että pääsin helpolla kun vain kaiversin kuvan). Kävimme perinteisellä äitienpäiväkävelyllä läheiselle lintutornille (ja perinteiseen tapaan unohdimme kiikarit kotiin) ja leivoin kääretortun, joka ei oikein suostunut kääriytymään mutta oli siitä huolimatta hyvä.

Tänään olen vähän angstinen. En ole ollut toimistolla viikkoon, aivan luvallisesti kyllä mutta tunnen itseni kauheaksi pinnariksi. Minun pitäisi tehdä tällä viikolla pari kanttakin jossain välissä.