Ostoksia

Tein tänään ostoksen, joka vähän kadutti vaikka etsinkin sellaista. Jostain (oletettavasti markkinoijilta) päähäni ilmestyi ajatus että tarvitsen vaaleanpunaisen neuletakin ja tarvitsen sen ensi viikonlopuksi tätini syntymäpäiville. Kävin suunnilleen kaikissa keskustan (ja vähän muissakin) vaatekaupoissa ja vaikka vaaleanpunaisia neuleita onkin ties kuinka paljon niin juuri oikeanlaisia ei ollut. Ne olivat liian barbimaisia tai liian persikkaisia tai liian röyhelöisiä tai liian arkisia tai liian pieniä l-koossakin (muuten se olisi ollut hyvä). Lopulta menin vaatekauppaan joka myy söpöjä tanskalaistyyppisiä vaatteita ja ostin neuleen, joka on melkein sellainen kuin halusinkin. Väri on sopiva, ei liian hento tai liian voimakas, malli on ihan kiva ja se ei ole liian hörhelöinen vaan sopivan yksinkertainen. Ainoa huono puoli on sen hinta, joka oli vähän enemmän kuin minun olisi kannattanut maksaa mutta onpa nyt ostettu.
Sisäinen neuloja paheksui sitä että on ostettu neule jonka olisi voinut tehdä ihan hyvin itsekin, mutta myöntää että jos olisi ollut ahkerampi niin viikonlopuksi olisi itsetehty neule, sen sijaan että sitä on hihaa viisi senttiä valmiina.
Sisäinen muoti-ihminen on sen sijaan tyytyväinen, hän on kuvitellut olevansa Noa Noan kohderyhmää siitä saakka kun osti heidän t-paitansa noin kymmenen vuotta sitten alennusmyynnistä. Nyt niitä vaatteita on toinenkin (ja t-paita odottaa jossain varastossa osittain leikeltynä sitä että siitä tulisi jotain muuta joskus).
Kuvassa on myös kangasta josta pitäisi tulla hame juhliin kahdessa päivässä, olenkohan vähän turhan optimistinen ajankäytön suhteen?), aiemmassa elämässään se on ollut Hemtexin pöytäliina 75 % alennuksessa enkä ole ihan varma sopiiko se hameeseen mutta minulla on aika paljon hameita jo ennestään jos se ei sovi tai en saa hametta aikaiseksi. Lisäksi siinä on röyhelökukka, jonka ompelin ja johon en ole ihan tyytyväinen (mitä mieltä blogikilpailun voittajat ovat siitä? On myös mahdollista saada sellainen lankavoodoonukke, joka oli joskus vähän aikaa sitten kuvassa), mutta se sopii hyvin tyyliin. Minulla on myös mustat pitsipolvisukat ja mustat ballerinat (ehkä yhdet jotka ovat vähän kuluneet mutta eivät pahasti tai toiset joissa voi seistä mutta ei kävellä). Tarpeeksi juhlavaa minulle.


Tein kirpputorilla vähän parempi löytöjä, tuo pino maksoi suunnilleen kahdeksan euroa tai vähemmän. Olen kerännyt vanhoja tyynyliinoja ja pussilakanoita käsityötarkoituksiin, tavoitteenani on tehdä jonkinlainen tilkkutäkki niistä. En kyllä tiedä sopiiko tämä siihen. Olen ostanut vanhoja nenäliinoja vähän samalla periaatteella, niistä voisi tulla töiden pohjia. Kirjat ovat vanhoja oppikirjoja, todella hauskoja. Teekupille on suunnitelma, yritin löytää oikein perinteisen kukkakupin mutta valikoimat olivat yllättävän huonot (pitää katsoa töistä kun menen sinne seuraavan kerran). Napit löytyivät pieneltä kirpputorilta viime viikolla saamani vihjeen perusteella (kiitos!). Minua ennen niihin oli päässyt käsiksi ainakin yksi tyttö joka osti ison kasan mutta riitti niitä minullekin. Yleensä kirpputorinapit ovat tummia ja ankeita mutta nuo olivat hauskoja. Langat on ostettu värin takia ja puisen rullan. Isompi on silkkiä, en tiedä tarkkaan mitä sillä teen mutta en voinut jättää kauppaan silkkilankaa joka maksoi 20 senttiä.

Kävin tänään taas Koroisissa päin ja Aurajoen varrella kuvaamassa, työasioissa (lupasin kirjoittaa koko sivun artikkelin aiheesta, vähän hirvittää).



Eläinkuvauksessa on ongelmana se että kohteet säikähtävät, tämä oli mukavan helppo. Tosin sekin taisi yrittää pakoon. Teleobjektiivi voisi olla kätevä, jos olisi käytössä joku muu kuin pieni pokkari.