Perjantai

Minun tekisi mieli tehdä kevätretki Helsinkiin, se on minulle perinne. En vain tiedä raaskinko, olen ollut kauhean huoleton rahan suhteen ja nyt pitäisi ruveta säästäväiseksi. Mutta ehkä Helsinkiin olisi varaa.

Eilen esimerkiksi kävi taas näin.

Kehystetty kuva maksoi 50 senttiä ja kirpputorin myyjä oli sitä mieltä että se oli loistava löytö, suorastaan antiikkia. Varmasti löytyy ihmisiä, jotka keräilevät valokuvia teollisuusrakennuksista mutta jotenkin kuva Oy Vehnä Ab:n rouhevaraston rakennustyömaalta vuodelta 1968 ei tunnu minusta niin kauhean antiikkiselta. Ostin sen kehyksen takia mutta voi olla etten sittenkään raaski muokata sitä, lasiin on liimattu nimilappu joka pitäisi ottaa irti. Olen yrittänyt löytää halpaa vanhaa kehystä yhdelle A4-kokoiselle kuvalle mutta voi olla että jatkan etsimistä.
Kupit ovat mahdollisille uusille mehikasveille tai muuhun käyttöön, niillä voi tehdä vaikka mitä, esimerkiksi suloisia neulatyynyjä. Tuo ruusukuppi on juuri sellainen kuin parittoman kirpputorilta löydetyn kuuluukin. Nenäliina on mystiseen tulevaan käsityökäyttöön (jos raaskin), odotan että joku päivä keksin mitä haluan tehdä niillä ja sitten olen iloinen kun minulla on nenäliinavarasto. Tietysti niitä voisi käyttää ihan nenäliinoinakin, jos haluaisi, mutta se olisi liian helppoa. Etiketit voisivat olla myös askartelutarkoituksiin mutta luulen etten ikinä raaskin käyttää niitä. Tuo pääskynen on niin hieno että sen voisi hyvin kehystääkin. Ja Viikonloppu-lehti on toivon mukaan hyvää askartelumateriaalia (olen kiinnostunut erityisesti vanhoista mainoksista), jos siis raaskin leikellä sitä. Edelliseltä kirpputoriretkeltäni löysin vanhan biologian oppikirjan, jota oli jo leikelty, se oli hyvä löytö.

Koivuissa on jo hiirenkorvat ja ikkunani alla oleva nurmikko tuntuu vihertyneen yhdessä yössä. Näyttää siltä että yön aikana on satanut, kaikki värit ovat voimakkaampia.
Mukavaa.

Lähetin taas toissapäivänä muutaman vaihtokirjeen.

Ne olivat tällä kertaa ihan kirjeitä niin että kuplakuori tuntui liioittelulta. Minulla ei ollut kuitenkaan sopivan kokoisia kirjekuoria niinpä päädyin taittelemaan ne itse. Tarpeeksi ison ja kestävän paperin löytäminen oli vähän hankalaa (kokeilin ensin mainoksilla) kunnes löysin yhdestä laatikosta kirjahyllyni mukana tulleet hyllypaperit. Se sopi täydellisesti kirjekuoriin.

Kävin eilenkin postissa, olin unohtanut kokonaan lähettää mummolleni äitienpäiväkortin. Yhdessä kortissa luki "Joskus on tärkeämpää unohtaa kuin muistaa". Se olisi ollut vähän turhan osuva sekä minulle että dementoituneelle mummolleni ja päädyin ostamaan kortin jossa kiiltokuvapääskynen kantaa kirjettä suussaan.

Huomenna ovat tätini syntymäpäivät ja minun pitäisi keksiä mitä otan sinne mukaan. Yritän pakata tällä kertaa kevyesti, olen poissa vain viikonlopun mutta se on minulle vaikeaa.