Mieleni on voinut hyvin koko alkuvuoden mutta pelkään että ahdistus palaa työttömyyden myötä. Esimerkiksi viime yönä heräsin taas keskellä yötä ja en ollut saada unta ja olen ajatellut kuolemaa taas joka päivä, se on minusta vähän huolestuttavaa. Mutta asiani ovat kuitenkin nyt paremmin kuin vaikka vuosi sitten.
Minusta on alkanut tuntua siltä että voisi olla hyvä olla määrätietoisempi elämän suhteen. Minä lähinnä vain ajelehdin tilanteesta toiseen. Ja ehkä olisi hyvä olla jotain suunnitelmia ja tavoitteita. En tiedä onko minulla ollut koskaan niitä. Muuta kuin halu päästä opiskelemaan jotain graafiseen suunnitteluun liittyvää mutta senkin toteutin vain hakemalla kouluihin niin kauan että pääsin jonnekin, ei niin väliä minne. Enkä esimerkiksi tehnyt kaikkeani päästäkseni Taideteolliseen korkeakouluun tai Lahden Muotoiluinstituuttiin. Mistä olisi saattanut olla enemmän hyötyä työllistymisessä kuin epämääräisestä yleismedianomin tutkinnosta koulusta josta kukaan ei ole kuullutkaan. Työllistymisenkin suhteen voisi olla enemmän suunnitelmia, muutakin kuin hakemusten lähettämistä eri paikkoihin. Ja minulla pitäisi olla suunnitelma siihen miten pääsen oikeasti eroon yli kymmenestä ylipainokilostani.
Mutta en vain osaa tai uskalla. Suunnitelmien huono puoli on se että ne eivät välttämättä toteudu ja sitten tunnen itseni entistäkin epäonnistuneemmaksi (tunnen vieläkin huonoa omaatuntoa siitä että päätin että art journalini on hauskempi ilman tekstiä ja siitä että yksi neuletakki viruu puolivalmiina ja siitä etten ole saanut toteutettua kaikkia ompelusuunnitelmiani ja siitä että heinäkuu on kohta ohi enkä ole tehnyt juuri mitään tällä kesällä). Ehkä elämän pitäisi olla tavoitteesta toiseen siirtymistä eikä epämääräistä puuhailua, niin mukavaa kuin se onkin?
Tiedän millaista haluaisin elämäni olevan vaikka viiden vuoden päästä mutta en tiedä yhtään miten pääsisin sinne.
Toisaalta en tiedä onko ajelehtimiselämä niin kamalaa. Muuten kuin se ehkä on liian helppoa ja ehkä joku pieni ääni mielessäni yrittää sanoa ettei elämän ole tarkoitus olla helppoa. Että pitäisi olla kunnianhimoisempi (tai ylipäätään kunnianhimoinen) tai ainakin aktiivisempi. Eikä vain ottaa vastaan asioita jotka tapahtuvat. Vaikka en kyllä voi valittaa, minulla on ollut hyvä tuuri siinä että olen saanut esimerkiksi töitä hakematta (ja edelleenkin vain yhden ainoan työkeikan olen saanut hakemalla, säälittävää) ja minusta tuntuu että kaikki ystävänikin ja tämä yksi mukava ihminen ovat tulleet elämääni oman aktiivisuutensa kautta. Ja se on mukavaa.
Jos olisi oikein hyvä itsetunto voisi ehkä sanoa että nuo asiat eivät ole tapahtuneet sattumalta, että ehkä onkin riittänyt että olen mitä olen ja että olen jotenkin ansainnut minulle tapahtuvat mukavat asiat. Tuo oli yllättävän vaikeaa kirjoittaa, ehkä se kuulostaa niin omahyväiseltä.
Luulen että lopulta jatkan vain samalla tavalla.
Onko teillä suunnitelmia ja tavoitteita joita toteutatte määrätietoisesti?
Tekstit
12 kommenttia:
No ei ole suunnitelmia eikä tavoitteita. Ja kunnianhimoa ei yhtään! Tämäkin ammatti jossa nyt olen, ihan jotenkin vaan olen ajautunut tähän. Ja oikeestaan kaikki mitä mulle tapahtuu, tuntuu myös etten oo ite niihin juuri vaikuttanut. Tuntuu että lillun vaan jossain ihme omissa nesteissäni (tämä ei nyt kuulosta kovin hyvältä...) ja vaan ajelehdin.
Joskus muakin ottaa päähän olla tämmönen, olis hienoa jos oikeasti haluaisi jotakin tosi paljon ja oikeasti tekis sen eteen jotain.
Varmaan sitten keski-ikäisenä tulee joku ihan hirveä kriisi...
Hei mun mielestä on tosi harvinaista että joku saa aikaan mennyksi metsään ja poimia ämpärillisen mustikkaa. Tai ommella itse itselleen vaatteita tai lähettää ystäville kortteja (paketit on niin hc, että en edes mainitse!). En itse kykenisi mihinkään noista asioista.
Ja samanlainen ajelehtija itsekin olen, sillä erotuksella, että en ole kyennyt ajatumaan niin tiiviisti opintoihini, että olisin saanut ne tehtyä. Edelleen odotan, että jokin jotenkin tuuppaisi minut tiiviimmin niiden äärelle, jotta valmistuminen tapahtuisi.
Hilja, ajelehtijat näköjään päätyvät vielä asumaan tänne lähiöön :)
Qtea, mutta sinä järjestätkin tapahtumia :) Minä pystyn toteuttamaan lyhytaikaisia suunnitelmia jos ne ovat tarpeeksi kiinnostavia, mutta pitempiaikaisia en oikein. En tiedä miten olisin selvinnyt opinnoista, jos ammattikorkea ei olisi niin koulumainen paikka että siellä ajelehtijakin pärjäsi. Minä ajelehdin harjoittelupaikkoihinkin, toisin kuin suunnittelevat ihmiset jotka hankkivat paikat joista oli hyötyä heidän työllistymiselleen.
Samanlaista ajelehtimista se on täälläkin, asiat vain tapahtuvat. Minä en ole koskaan saanut hakemaani työpaikkaa, kaikki työt ovat vaan jostain ilmaantuneet. Joku, ehkä olisi kateellinenkin, mutta on tämä ajelehtiminen välillä aika epävarmaa.
En tiedä mikä ihme minulla on päässä vikana, kun sitten kuitenkin luotan aina että asiat järjestyvät. En kamalasti stressaa, vaikka ei heti töitä näy, tiedän ja luotan, että kyllä sitä jostain taas ja niin siinä yleensä sitten käy.
Nyt työttömänä ollessa olen kyllä tullut valtavan levottomaksi, kun en oikein tiedä mihin sen kaiken ajan käyttäisin, eikä sekään ole varmaan terveellistä, että on 90% ajastaan ihan yksin. Mutta ajelehtijan tuurillapa sain taas töitä, joten eiköhän tämä levottomuuskin tästä rauhoitu.
Jännittää kyllä uusi työpaikka ja se, että siellä tuntui olevan taitto-ohjelmat ihan kivikaudelta. Pomo oli kuitenkin aika lupsakka, joten en anna itselleni luvaa pelätä.
Tulipas nyt pitkästi tekstiä. Kivaa kesänjatkoa. Tulee harvemmin nyt kommentoitua, kun lukee blogeja google readerin kautta, mutta kyllä täällä edelleen käyn!
Ei minulla ainakaan ole ollut mitään kovin hienoja suunnitelmia. Nyt on vähän pakko yrittää kehittää jotain suunnitelmaa, kun taloustilanne on mitä on.
Kyselin niistä graafisen puolen pääsykokeista ja siitä, mitä luulet millaisia ne ovat verrattuna muotoilupuolen kokeisiin. Kiinnostaisi varsinkin se, että kuinka paljon niissä painotetaan teknistä piirtämistaitoa. Kiinnostus pääsykokeisiin johtuu tän hetkistä tilanteestani, eli ajelehtimista tämäkin on. Selkeästi arvokkain työkokemukseni on vähän kuin puoliksi omaa alaa ja puoliksi muotoilualaa. Kun olen vielä tajunnut, ettei se homma mitä olen opiskellut ihan liian kauan, ole loppujen lopuksi minua varten, niin olen ajatellut yrittää johonkin muotoilukoulutukseen.
En ole taiteilija, eikä minusta mitään taideteollista muotoilijaa missään nimessä voikaan tulla. Mutta erilaisiin konseptisuunnitteluhommiin yms. voisin varmasti päästä, jos saisin opiskeltua vielä vähän jossain muotoilulinjalla entisten opiskelujen ja työkokemuksen tueksi. Niissä hommissa olisin hyvä ja sitä paitsi se oli kivaa työtä. Jos taloustilanne ei olisi tällainen, niin voisin ehkä päästä suoraan pelkällä työtodistuksellakin johonkin konseptointihommiin. Se työtodistus on tällä hetkellä arvokkain paperini.
Niin muuten tuosta, että onko tärkeää että on juuri Taikista tai Lahden Muotoiluinstituutista valmistunut, niin ei se käsittääkseni niin kamalan merkitsevä juttu ole. Eniten siinä merkkaa varmaan se, että noissa paikoissa voi parhaiten luoda ns. verkostoja. Siellä muotoiluyrityksessä, jossa olin, ei ollut Lahdesta ja Taikista kuin pari, mutta Rovaniemeltä useita ihmisiä. Itse olen ajatellut yrittää kaikista syrjäisimpiin paikkoihin, esim. Joensuuhun ja Mikkeliin ja mitä niitä nyt olikaan..
Minulla on lähinnä plajon haaveita ja minimaalisesti suunnitelmia...
Laiza, minä tunnen välillä huonoa omaatuntoa siitä ettei minulla ole minkäänlaisia vaikeuksia kuluttaa aikaa (tai olla yksin), päinvastoin, tuntuu siltä ettei kaikkea ehdi tehdä. Oikeastaan minulle ei ole mikään ongelma sellainen elämä että välillä on työttömänä ja välillä tekee keikkaa, ei vain saisi elää yhteiskunnan rahoilla.
N, yritin muistella pääsykokeita mutta tajusin että olen ollut sellaisissa viimeksi vuonna 2000 (Oamk:iin ei ollut pääsykokeita silloin kun hain sinne) enkä muista mitään :) Luulen kyllä että kaikki kulttuurialan pääsykokeet ovat aika samanlaisia, esim. Jatan kuvaus kuulostaa aika tutulta. Paitsi että tehtäviä oli yleensä enemmän kuin kolme.
Seeds, minullakin on lähinnä haaveita, niitäkään ei kauheasti.
Kiitos linkistä! Mitä luulet noin yleisesti, onko niissä pääsykokeissa paljon tehtäviä, joissa pitää piirtää joku esine tai asia mallista? Kun siinä en ole mitenkään valtavan hyvä, mutta ainahan voi harjoitella.
Toinen kysymys olisi, että kun ammattikorkeisiin on sellainen motivaatiohaastattelu, niin luuletko että siinä voi vaikuttaa paljon sisäänpääsyyn? Mulla on kuitenkin selkeämpi käsitys alasta kuin useimmilla hakijoilla ja tiedän mitä asioita opiskelisin ja millaisiin töihin haluaisin. Nimittäin mitä juttelin niiden muotoilijoiden kanssa siellä duunissa, niin ilmeisesti aika moni muotoiluopiskeiija aloittaa opintonsa ajatellen tulevansa lasilintujen suunnittelijaksi tjsp. mikä taas ei vastaa todellisuutta ollenkaan.
Olen kuullut että uusien ylioppilaiden kohdalla haastattelulla voi olla enemmän vaikutusta, ainakin niin sanoi eräs opettaja joka oli ollut mukana valitsemassa (muistaakseni Muotsikkaan) opiskelijoita. Minä olin kamalan huono haastatteluissa ja pääsin pääsykokeiden kautta vain yhteen paikkaan, sekin ammattikoulu. Ja niissä pääsykokeissa olin aivan sekaisin ja ajattelin vain kuolevani pian, niin en jaksanut edes jännittää :)
Siitä olen aika varma ettei varsinaisella piirustustaidolla ole väliä, kunhan pystyy piirtämään juttuja jotka tunnistaa, ideoiden välittäminen tuntuu olevan tärkeämpää kuin taiteellisuus.
Ok, kiitokset ohjeista :) Tässä syksylläkin on haku yhteen paikkaan muotoilulinjalle (en muista mihin), niin pääsee sitten ainakin tsekkaan ne kokeet jos ei muuta.
Ainiin, nyt kun tuli kommentoitua kerrankin, niin täytyy lisätä, että sellainen paperista askarreltu kukka tai oksa, minkä olit tehnyt, oli ihan sikahieno. Ihan kuin joku veistos. En vaan ollenkaan muista, että milloin se kuva oli täällä.
Lähetä kommentti