Keskiviikko

Minut saa takuuvarmasti ärsyyntymään sillä että kuvittelee mielipiteidensä olevan ainoita oikeita. Jotkut asiat ovat ehkä ehdottoman oikein tai väärin (en keksi tilannetta jossa vauvojen keittäminen elävältä olisi oikein, esimerkiksi) mutta miten voi ajatella että koska minä vaikka vaniljajäätelöstä niin kaikkien muidenkin tulee pitää (vanilja tässä tarkoituksella). Tai olla pitämättä. Ja jos he eivät pidä niin he ovat niin tyhmiä etteivät tajua olla väärässä tai vittuilevat tai ovat vain pahoja ihmisiä.
Luultavasti itsekin sorrun siihen ja siihen että kuvittelen että ihmiset pitävät omia mieltymyksiään ainoina oikein vaikka tajuavatkin niiden olevan vain mieltymyksiä. Olen aina törmännyt ihmisiin jotka kuvittelevat minun kuvittelevan (menee monimutkaiseksi) että kaikkien pitäisi toimia ja elää niin kuin minä, tai että kaikkien pitäisi harrastaa niin kuin minä. Minulta on esimerkiksi pyydetty anteeksi sitä etteivät he ole kuulleet lempikirjailijoistani tai ylipäätään harrasta lukemista, aivan kuin loukkaantuisin siitä (mutta ehkä se kertoo jotain heidän tuttavapiiristään).
Olin eilen pienessä sateessa kävelyllä lähimetsässä katsomassa tulevaa satoa (näyttää aika lupaavalta mutta pelkään että jokin menee vielä pieleen) ja tajusin etten ehkä ehdikään Jyväskylään heinäkuussa, taloudellinen tilanteeni on vähän liian epävarma nyt ja kohtaa alkaa marjasesonki (muistiinpanojeni mukaan ostan pakastusmansikkaa joka vuosi noin 18. heinäkuuta, jostain syystä) ja se vie minut vähän mukanaan. Enkä todellakaan ole sitä mieltä että kaikkien ihmisten pitäisi suhtautua mustikoihin yhtä intohimoisesti (parempi vaan etteivät käy tyhjentämässä metsääni) tai edes ymmärtää sitä miksi minun pitää kerätä talvivarastot. Tai edes haluta syödä mustikoita. Minä marjastan koska se on minusta hauskaa ja tunnen vahvaa tarvetta siihen ja koska menen ehkä vähän sekaisin kun näen marjoja mutta minun on vaikeaa päästä mielentilaan jossa olisin niin fanaattinen että pakottaisin kaikki muutkin siihen (en tiedä miten suhtautuisin jos minulla olisi lapsia, olin nimittäin itse vauvasta asti metsässä mukana ja lähdin aina mielelläni marjaan ja on mahdollista että olettaisin heidän tuntevan samoin).

Luin joskus aikoinaan ihmissuhdeaiheisia blogeja kunnes kyllästyin siihen ärsyyntymiseen ja vaihdoin käsitöihin, eksyin niihin taas ja lopputulos on ylläoleva. Pitää pysyä poissa.

Minulta meni eilinen vähän ohi, menin maanantaina ehkä vähän liian myöhään nukkumaan ja vietin päivän lievässä horteessa. Olin jopa menossa takaisin nukkumaan kunnes muistin että huoltoyhtiön piti tulla tarkistamaan vesikalusteita (heidän vesilaskunsa on noussut, asukkaat maksavat kiinteän summan). Odotin sitä puoleen päivään vähän hermostuneena mutta onneksi sieltä tuli huoltonainen (joka on aina vähemmän hermostuttava kuin huoltomies) ja kävi ilmi että tiskipöydän hanasta tuli vettä sellaisesta kohdasta josta ei pitäisi, mutta ei niin pahasti että se selittäisi vesilaskun kasvun onneksi. Eikä vika ole minussa (vaan enemmän vähän epämääräisessä vuokratalossa).
Sen jälkeen jatkoin horrostamista ja sen miettimistä että pitäisiköhän tehdä jotain järkevääkin. En sitten tehnyt muuta kuin kävin siellä sateisessa metsässä ja hakemassa kirjastosta yhden varauksen. Siellä on eräs virkailija on vähän liian avulias, vaikka ei siitä olekaan erityistä haittaa niin ei minulta tarvitse välttämättä kysyä olenko varma että haluan kaikki kolme kirjaa jotka olen varannut (miksiköhän varasin ne...) tai olenko varma että halusin varata juuri sen englanninkielisen painoksen. Mutta ehkä muut asiakkaat ovat hyvin epätietoisia.

Sain eilen postissa lehden uusimman numeron, ensimmäisen jota en ollut taittamassa. Täytyy sanoa että sen ulkoasu ei ollut parantunut, vaikka kuulostaakin aika omahyväiseltä (minulla on ehkä liiankin vahva ammatillinen itseluottamus, mikä voi yllättää). He olivat myös tehneet erään aika pahan virheen, josta olin kyllä sanonut päätoimittajalle aikoinaan mutta ehkä hän ei silloinkaan kuunnellut minua. Olen yrittänyt auttaa uutta taittajaa vaikka minun ei tarvitsisikaan, säälin vain häntä.
Sain myös postissa erään kirjan jonka pyysin Bookmoochista aikoja sitten ja jonka lähettäminen viivästyi aina vain. Korvaukseksi lähettäjä oli laittanut mukaan suklaata, joka ei ollut ihan selvinnyt matkasta. Onneksi se oli vain murustunut eikä sulanut ja oli hyvää silti (olen karkinostolaskossa viikon loppuun ja ehkä senkin jälkeen mutta itsekurini ei riitä saadun karkin vastustamiseen).