Kävin eilen hoitamassa asioita Kelassa, lomakkeiden täyttämiseen meni yli tunti, palauttamiseen ei onneksi sitäkään. Ei esimerkiksi asumistuen vuositarkastuslomakkeen täyttäminen olisi niin hankalaa, jos ei olisi ollut neljässätoista työssä viimeisen kahdentoista kuukauden aikana (minusta se on oikeastaan aika hyvin) ja jos ei olisi vain tunkenut kaikkia tärkeitä papereita yhteen laatikkoon ilman järjestelyä. Mutta nyt se on taas ohi.
Mitä yhteistä on uskonnollisella 20-lukulaisella avioliitto-oppaalla (Julia Sucksdorff: Rakkaus ja onni), 40-lukulaisella melodraamalla (Hans Severinsen: Liekehtivä himo), neuvostoliittolaisella propagandaromaanilla (A. Novikov-Priboi: Nainen merellä) ja unkarilaisella 1800-luvun romaanilla (József Gaal: Uljas unkaritar, tämä painos kyllä 40-luvulta)? Ainakin se että kaikki löytyivät yhdestä vanhan tavaran liikkeestä jossa kaikki kirjat maksoivat euron ja se että niissä kaikissa on hyvät pahvikannet joita voi käyttää askartelupohjina. Ja ehkä se ettei niiden kirjallinen arvo ole niin suuri etteikö niitä voisi käyttää taiteellisiin tarkoituksiin.
Päivän luova osuus: osallistun vaihtoon, jossa on tarkoitus tehdä pieniä koristeita, joita voi käyttää vaikka koruina. En ole aivan täysin tyytyväinen lopputulokseen mutta ne ovat tarpeeksi hyviä ja tällä kertaa se saa riittää (ja jo saamieni koristeiden perusteella ne ovat aivan tyypillisen tasoisia).
Tekstit
1 kommentti:
Minunkin mielestäni viileä sää oli vaihteeksi ihan kiva. Sanon "oli" koska nyt arska taas paistaa ja jotenkin musta tuntuu ettei tämä viileys pysy! Viileä on siksi hyvä, ettei suklaat vallan sula kokonaan kaapissa. :( Joskus oikein pelkään niiden puolesta kun on hellettä.
Tiedätkös muuten onko olemassa sellaista vaihtosysteemiä, jossa vaihdettaisiin KIRJEITÄ? Eli kirjoitettaisiin kirje tuntemattomalle. Semmoinen olisi mun mielestäni kiva. Ehkä sellaiselle ei kuitenkaan ole oikein kysyntää.
Lähetä kommentti