Maanantai

Söin viikonloppuna terveellisesti ja epäterveellisesti. Viikonloput ovat hieman ongelmallisia terveellisemmän elämän kannalta, viikolla pystyn olemaan kiltisti mutta viikonloppuna tuntuu olevan velvollisuus herkutella. Senkin voisi kyllä tehdä kohtuudella.
(ja siniraitainen lautanen on aika paljon pienempi kuin valkoinen)

Ja tein asioita joita teen usein viikonloppuisin. Sen takia että ne ovat mukavia.
Perjantaina tein töitä ja kävin kirjastossa ja metsässä ja siivosin (sen lopputulos on mukava vaikkei itse toiminta niin olekaan) ja
kävin laventelintuoksuisessa kylvyssä.
Lauantaina pyöräilin aamulla kaupunkiin ja kävin ostoksilla torilla (muun muassa keltaisia porkkanoita, hyvin eksoottista) ja etsin hillopurkkeja (koska olen käyttänyt entiseni nappien ja muiden säilytykseen). Ja koska sää oli kaunis kävin jääteellä ja croissantilla kirjaston kahvilan terassilla (=kirjaston sisäpiha), se on suosikkikahvipaikkani kesällä (ja talvella sisällä). Siellä on tarpeeksi varjoisaa ja vehreää ja jääteekin taitaa olla itsetehtyä. Tai sitä ei ainakaan myydä ylihintaisessa muovipullossa vaan tarjoillaan korkeasta lasista sitruunaviipaleen ja pillin kanssa. En juo kahvia enkä limsaa enkä erityisesti välitä tuoremehuista tai halua juoda kuumia juomia kesäpäivänä (tai ylipäätään juoda montaa kupillista teetä päivässä) joten pidän erityisesti paikoista jotka ottavat huomioon minunkin kaltaiseni nirsoilijat (kirjaston kahvila on kyllä hyvä muidenkin juomien suhteen, kaakaokaan ei ole siellä automaatista tai jauhetta ja kuumaa vettä). Istuin pihalla lukemassa ja nauttimassa, ainoa huono puoli on se että en osaa syödä ja juoda tarpeeksi hitaasti tuollaisissa tilanteissa enkä kehtaa jäädä istumaan sen jälkeen pitkäksi aikaa. Mutta mukavaa joka tapauksessa.
Ilta ei ollut niin mukava mutta tyypillinen minulle. Olin ostanut kirpputorilta erään kirjan, jonka olin lukenut aikaisemminkin ja josta pidin silloin, Carol Goodmanin Lake of Dead Languagesin. Hänen kirjansa ovat tavallaan dekkareita tai trillereitä, mutta niissä on erikoinen tunnelma, vähän unenomainen tai runollinen, enemmän Dorothy Sayersia kuin CSI:tä. Tuo kirja kertoo sisäoppilaitoksen latinanopettajasta, joka on itsekin aikoinaan ollut koulussa oppilaana ja kohdannut siellä ikäviä asioita ja tietysti ne palaavat kun hän palaa opettajaksi. Kirjassa on järvi, joka on kuin elävä olento, vähän pahantahtoinen ja masentuneita koulutyttöjä ja pakanallisia riittejä ja hulluutta ja kaikkea sellaista mitä voisi kuvitella tapahtuvan eristyneessä koulussa ja vaikka se onkin hyvä kirja se ei ole sellainen jota minun kannattaisi lukea puoleen yöhön. Oli aika vaikeaa nukahtaa sen jälkeen.
Sunnuntaina lähdin heti aamusta marjaan ja olin siellä ehkä neljä tuntia, niin kauan että sain kerättyä tarpeeksi marjoja vielä yhteen kuningatarhilloerään. Jääkaappini on harmillisen pieni (siellä on jonkinlainen pakastelokero, jonka ainoa funktio on viedä tilaa ja kerätä jäätä, siltä ainakin tuntuu) ja sitäkään ei voi kyllä täyttää liikaa. Muuten hilloa saattaisi tulla lisääkin. En tiedä uskaltaisinko säilyttää sitä vain jossakin kaapissa. Tai tavallisessa varastossa, siellä ei ole kauhean kylmää ja siellä on ainakin pimeää.

Olen nukkunut huonosti viime aikoina, se on tylsää.

Ja kiitos anonyymille blogin lukijalle, joka oli lähettänyt minulle kirjan isäni toimistoon.