Noloutta ja angstia ja tomaatteja

On noloa, jos kaarituellisten rintaliivien kaarituki päättää karata julkisella paikalla. On vielä nolompaa jos se tapahtuu tilaisuudessa jossa on paikalla muun muassa mediaa. Ja jos tiesi että kaarituki on kuriton mutta silti puki ne päälleen, silloin ei voi syyttää kuin itseään.

Onneksi kukaan ei varmaan kiinnittänyt minuun mitään huomiota, vaan isääni ja hänen kirjailijoihinsa. Kustantamo täytti tasavuosia ja samalla julkaisi kolme kirjaa, joiden aihe tai tekijät (joista kaksi oli toimittajia ja ainakin toinen sellainen joka tunnetaan täällä) houkuttelivat paikalle television ja lehden tai pari, se on ihan hyvin pienkustantamolle. Muutakin yleisöä oli ihan hyvin. Minä toimin apulaisena, pidän siitä että minulla on tuollaisissa tilanteissa selkeä rooli eikä seurusteluvelvollisuutta (olin nuorin, muutama kuvaaja oli ehkä samoja ikiä, ja muut olivat vähän pelottavia kulttuuri-ihmisiä, jotkut puolituttuja minulle). Muutaman kirjailijan kanssa puhuin vähän, se riittää.

Laskin että olen tehnyt 7 vuoden aikana noin 44 kantta. Se on oikeastaan aika hyvin.

Minua hermostuttaa. Heräsin viime yönä ehkä tunniksi ja nousin ylös ja nukahtaminen oli vaikeaa, minua ahdisti liikaa. Se on aika outoa, se ahdistukseni, minulla ei ole erityisen ahdistavia ajatuksia (jos siivousta ei laske ahdistavaksi aiheeksi), olen oikeastaan tyytyväinen ja iloinen, elämässäni on paljon hauskoja asioita mutta silti se rautavanne on taas ilmestynyt puristamaan rintakehääni. Pelkään että päädyn taas samanlaiseen tilaan jossa olin pari vuotta sitten, se olisi tylsää kun minulla on välillä mennyt niin hyvin.
Voi olla ettei illalla kannattaisi lukea trilleriä, tuli juuri mieleen.


Pieniä mukavia asioita ovat esimerkiksi torilta viljelijältä ostetut tomaatit, jotka on nimetty ties minkä hedelmien mukaan. Ja aamiainen johon kuuluu ihanaa teetä (tuotu tuliaisiksi Linnén puutarhasta Uppsalasta mutta oletettavasti ei siellä kasvatettua, vaikka Linné toikin teepensaan Ruotsiin, teepakkauksen mukaan. Joka tapauksessa appelsiini, omena, kaneli ja kardemumma sopivat hyvin yhteen vihreän teen kanssa), kuivatettua ruisleipää (pelkään vähän hampaideni puolesta mutta se on niin hyvää) ja marjoja ja maustamatonta jogurttia (en ole uskaltanut maistaa "viiliäni"). Ja ihana ilma ulkona ja tapaaminen ystävän kanssa päivällä.
Hauska on myös kun posti tuo kolme vaihtopakettia, tai yhden itsetehdyn postikortin ja kaksi kirjekuorta. Sivuja vanhoista amerikkalaisista koulukirjoista ja karkkia (saa nähdä saanko vastustettua niitä viikonloppuun), sekin Amerikasta. Postikortti oli Kreikasta, hyvin kansainvälistä.