Kuriositeetteja ja Keuruun osuuspankki

Joku on saattanut huomata että olen aika innostunut laatikoista. Ja hyllyistä ja lokerikoista. Haaveilen kirjasintarjottimesta tai vastaavasta vanhasta laatikosta joka on jaettu osiin, nyt korvikkeena toimii ompelulaatikon osa johon asettelin vanhoja tavaroita paremmin esille.
Mukana fonttikokoelmani (lähinnä Brysselistä), avain jostain vaihdosta (taisi tulla Kanadasta), buddha, jonka ostin lapsena Intiasta, fossiili Haagista (hienosta kaupasta joka myi vanhoja luonnontieteellisiä kuriositeetteja kuten säilöttyjä salamantereita, gorillan kalloja ja täytettyjä seurakoiria), K-kirjain kirpputorilta Helsingistä ja neula oli lokerossa kun ostin ompelurasian. Kansainvälisiä kuriositeetteja. Olen ihastunut myös muinaisiin kuriositeettikabinetteihin, kävin Hollannissa maan vanhimmassa museossa, joka oli aika lailla sitä tyyliä.


Eräs ystävä oli kylässä, teellä ja puolukkamuffinssilla. Esittelin hänelle valokuvakokoelmaani ja eräs kuva jäi vaivaamaan. En muista miten se on päätynyt minulle, luultavasti yhdessä erässä, jonka kerran ostin, se nimittäin ei ole sen tyylinen mitä yleensä ostan. Ajankuvana se on kyllä aika hieno. On polkupyörä ja auto ja muuta sellaista uudenaikaista. Tapahtumapaikka ei ole mysteeri ja vuosi on aikaisintaan 1908, silloin Keuruulle nimittäin perustettiin osuuspankki. Talo on aika uuden näköinen ja tekstin tyyli sopii niihin aikoihin, joten ehkä ollaan 1910-luvulla. Autosta en tiedä muuta kuin että se näyttää vanhalta, mutta varmaan senkin tunnistaisi. Ja senkin kenelle se on kuulunut, jos osaisi etsiä oikeasta paikasta. Kiinnostavin on minusta ehkä kuitenkin tolppa, jossa lukee Rekord ja jossa on jonkinlainen kaappi. Mikä ihme se on? Ja ovatko maassa lojuvat laudat rakennusjätettä vain osa katua?

Olen lievästi ärsyyntynyt kahdesta asiasta, molemmat omaa syytäni. Tajusin että minulla olisi ollut parempaakin lakkaa runokortteihini niin etteivät ne olisi kuivuneet raidallisiksi, olin vain unohtanut sen olemassaolon (minulla on ehkä viittä tai kuutta sorttia liimaa tai lakkaa enkä aina muista mitä kaikkea omistankaan). Olen myös ärsyyntynyt siitä etten saanut varattua pesutupaa ajoissa. Otin riskin ja heräsin tänään kuudelta niin että olisin ehtinyt pyykätä ennen kuin piti lähteä messuja rakentamaan. Aamuvuoro seitsemästä kahteentoista olikin varattu, iltapäivävuoro oli vapaa mutta varasin ajan kuitenkin huomisaamulle kun en ollut varma milloin olemme valmiita. Päätin sitten kuitenkin käydä varaamassa iltapäivävuoronkin ja huomasin että aamuvuoron varaaja olikin perunut ja varannut iltapäivän. Enkä siinä vaiheessa ehtinyt enää pyykkäämään. Mutta oma vika, olisin voinut hoitaa tuon aikaisemminkin ja kaipa minulla on vaatteita ainakin huomiseksi.