29.10.2009

Haastattelu, Joutomaa, origami, lasku

Haastattelu taisi mennä hyvin, siitä huolimatta että minulle kävi todella nolosti ja myöhästyin kymmenen minuuttia kun luotin busseihin. Ei pitäisi. Olin kuitenkin reipas ja soitin heille bussista ja sanoin myöhästyväni ja he sanoivat ettei se haitannut ja haastattelu meni sen verran hyvin että he ottavat minut jos saavat ensi vuodelle rahoituksen. Mikä ei tietenkään ole ikinä varmaa, vaikka he ovatkin toimineet tuolla tavalla vuosikausia. Joten en uskalla vielä luottaa siihen mutta olen luottavainen, se voisi olla ihan mukava työpaikka.



Samalla suunnalla kaupunkia on taitelijaidolini, Joutomaan Reetta Isotupa-Siltasen uusi kauppa, jossa hän myy omia tuotteitaan ja muiden tekemiä ihanuuksia. Kaikki on söpöä ja kaunista, alkaen liiketilasta. Kannattaa käydä jos pitää sellaisista jutuista, osoite on Kellonsoittajankatu 8.

Palkitsin itseäni hyvästä haastattelusta todella hauskalla rintakorulla (jossa on hirveän hauska tarina pingviinistä).


Ihastuin viime vuonna origami-ilmapallovaloihin ja halusin sellaiset itsellenikin mutta jostain syystä en tehnyt. Eilen ostin halvat led-valot ja käytin illan taittelemalla ja puhaltelemalla pieniä palloja (se on hauskaa puuhaa, suosittelen), käytin paperina tietysti sivuja viiltelemistäni kirjoista.
Valojen kuvaaminen päivällä on vähän hankalaa. Niistä tulee ehkä uusi kuva myöhemmin.

Ilonaihe on sekin että alushameeni toimi eikä sähköistynyt. Se kävi runsaassa huuhteluainekylvyssä (minusta on vähän huvittavaa että olen ostanut huuhteluainetta vain alushameiden käsittelyyn, muuten en käytä sitä), se varmaan auttoi.

Olin saanut NetPostiin kirjeen ja menin suurella vaivalla lukemaan sitä (en ikinä muista tunnuksiani joten joudun käyttämään verkkopankin) ja säikähdin kun siinä näytettiin vaativan minulta yli neljääsataa. Sitten tajusin että kyse oli vuokrankorotusilmoituksesta, joka koskee vasta ensi vuotta, vuokra nousee jollain kympillä.

Osuin aamukävelylläni ruokintapaikalle (hyvin epähygieenisesti siemeniä oli vain ripoteltu kivelle) ja näin oravien lisäksi närhiä ja ensimmäistä kertaa elämässäni töyhtötiaisia, ne olivat söpöjä. En tajunnut että siinä oli ruokintapaikka, muuten en olisi mennyt niin lähelle ja ehdin vain tunnistaa linnut ennen kuin ne säikähtivät minua ja sitten miestä ja koiraa.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ei myöhästyminen itsestä riippumasta syystä ole noloa, vaan ihan normaalia. Jokainen myöhästyy joskus myös tilanteista, joista ei pitäisi myöhästyä. Ja vastapuoli kyllä ymmärtää tällaiset, jos ei ole aivan tomppeli.

Itse myöhästyin kerran eräästä pääsykokeesta, koska olin mennyt sinne junalla, jota joku elämästä tarpeekseen saanut päätti hyödyntää itsemurhavälineenä. Juna ajoi siis tuon ihmisen yli ja seisoi sen jälkeen varmaan puoli tuntia siellä pellon keskellä.

Pidän peukkuja, että saat tuon työn!

Maria

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Tuo oli aika lailla minusta riippuvaa, busseja menee kymmenen minuutin välein ja minun olisi pitänyt lähteä aiemmalla bussilla, tuo sinun tilanteesi on kyllä paljon hankalampi ja kauheampi (miten pääsykokeissa kävi?).
Toivon kyllä että pääsen tuonne, kerrankin on niin että he kyllä ottaisivat minut mutta rahoitus ei ole varma. Heillä ovat kyllä saaneet aina ennenkin rahat ja he tuntuivat luottavaisilta mutta minä en uskalla luottaa liikaa :)

Anonyymi kirjoitti...

Henkihieverissä sinne sitten juoksin ja aika hirveä olo tuosta tuli, mutta sain kuin sainkin sen opinto-oikeuden, vaikken ollut tuossa aineessa alunperinkään hirveän vahvoilla.

Joo toivotaan, että rahoitus löytyy! Parempi ollakin odottavalla kannalla ja nuolaista vasta sitten kun tipahtaa, ettei joutuisi mahdollisesti pettymään liikaa. Mutta tuokin on varmasti hirveän hyvä kokemus - siinäkin tapauksessa että rahoitusta ei löytyisi, etkä saisi paikkaa - että he haluaisivat sinut, ja että palkkauksesi on kiinni ainoastaan tuosta rahoituksen löytymisestä!

Maria

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Se on toisaalta ns. "matalan kynnyksen" työpaikka ja sinne palkataan kaikenlaista väkeä mutta toisaalta he olivat vaikuttuneita kokemuksestani, joka sopii kyllä heidän tarpeisiinsa hyvin (he esim. siirtyivät kesällä taitto-ohjelmaan, jota olen käyttänyt vuosia ja josta tiedän ehkä enemmän kuin jotkut). Sekin oli positiivista että oikeasti soitin sinne, jopa kaksi kertaa (kysyin kyllä äidiltäni vinkkejä siihen miten minun kannattaa ilmaista asiani, hän on työnsä puolesta perehtynyt työnhakuun).

Tuazophia kirjoitti...

Meilläkin on huuhteluainetta vain fleece-vaatteita varten eli käytännössä sitä tarvitaan vain kerran vuodessa. Olen kokeillut niihin myös etikkaa, mutta se ei toiminut. Vaikka ostin pienimmän huuhteluainepullon, se kestää varmaan koko lopun elämääni. Jollei sitten kuivu kasaan, koska se on jo nyt aika tönkköä tavaraa...

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Minä ostin kaikkein halvinta lajia, se sattui onneksi olemaan myös tuoksutonta. Ja kestää aika monta vuotta.

Blog Widget by LinkWithin