Kaupan ilmoitustaululla oli etsintäkuulutus kissasta, elävänä tai kuolleena.
Näin metsässä naisen, joka oli minun lajiani. Yleensä kulkijat ovat niin urheilullisia etteivät huomaa mitään, mutta tämä pysähtyi katsomaan ylös, tikkaa. Ja huomautti että se oli viimein löytänyt oikean puun, hakattuaan pari viikkoa sähkötolppia ja lyhtypylväitä. Se oli tuttu tikka minullekin. Tai ainakin joku sen serkku.
Metsäviihteenä oli amerikkalainen tietokilpailu, jossa kysyttiin muun muassa missä maissa käydään eniten elokuvissa. Suomea veikattiin jostain syystä kaksi kertaa. (Oikea vastaus oli Australia, Uusi-Seelanti ja Yhdysvallat).
Lähetin suklaata Singaporeen. Postissa kysyttiin lähetänkö sellaisia paketteja useinkin ja annettiin nippu tullilomakkeita kotiin. Edelliset olivat loppuneetkin.
Haluaisin suhtautua intohimoisesti ja luovasti ruokaan, kuten esimerkiksi eräs nainen eräässä podcastissa (kannattaa kuunnella, parikymmentä minuuttia valtavan innostunutta puhetta ruuasta). Haluaisin olla muutenkin intohimoinen ihminen (tosin en ehkä sellainen jonka tunteet liikkuvat vuoristoradalla) mutta suurempi innostus ruokaan olisi aika kätevää nyt minun pitäisi joka päivä tehdä jotain ruokaa. Olisi myös aika kätevää olla parempi syömään, rajoitettu budjetti yhdistettynä siihen että aika monet ruoka-aineet kammottavat minua (nirsous kuulostaa minusta niin tyhmältä, aivan kuin kyse olisi siitä olen vain hemmoteltu eikä siitä että jotkut ruuat oikeasti kuvottavat minua) tekee ruuanlaitosta aika haastavaa. Kuten myös se että ruuan pitäisi valmistua nopeasti ja sen pitäisi olla suhteellisen terveellistä ja sisältää proteiinia (se on minulle haastavaa). Ja olla kasvispitoista, ilmastosyistä ja raha-, mutta en pidä pavuista. Jos voisin valita söisin lähinnä maustamatonta jogurttia marjojen kanssa ja hyvää leipää. Arkeen (viikonloppuna voi syödä hankalamminkin) sopivien ruoka-aineiden listani on ehkä vähän masentava tähän vuodenaikaan (olen lopettanut salaattiaineden ostamisen talveksi): soijarouhe, tofu, kanamunat, kuskus, nuudelit, pasta, porkkanat, pakasteherneet (niistä pidän erityisesti), feta, tomaatti, puurohiutaleet. Linssit menettelevät. Ja wokkivihannekset. Reseptisuositukset ovat erittäin tervetulleita.
Päätän aina välillä että parannan ruokailutapojani (samalla kun päätän vähentää karkinsyöntiä ja liikkua enemmän) mutta päätös ei kestä yleensä kauan.
Olen nukkunut parina yönä tosi pitkään mutta huonosti. Viime yönäkin kymmenen tuntia rasittavia unia.
Ulkona on kaunis sumu.
Tekstit
13 kommenttia:
Moi!
Oon seurannut sun blogias jo kauan hiljaisesti, mutta nyt päätin kommentoida, kun tein aivan ihanaa linssikeittoa tässä hiljattain.
Ostin kaupasta linssilastuja, merkki Myllyn Paras. Koska linssit ovat lastuina, ne kypsyvät erittäin nopeasti. Tässä paketissa oli ohje linssisosekeitolle:
6 dl vettä
2 sipulia
5 valkosipulin kynttä
2 dl linssilastuja
chiliä (mausteena tai tuoreena, itse laitoin chilisäilykketä)
4 dl kookosmaitoa
Lisäksi raejuustoa.
Silputut sipulit, linssit ja chilit keitetään vedessä noin 10 min. Lisätään kookosmaito ja annetaan kiehahtaa. Soseutetaan ja lautaselle päälle raejuustoa.
Kookosmaidon minä ostin Punnitse&Säästä kaupasta, se on semmoinen köntsä, ja se liuotetaan veteen.
Erittäin ihanaa, suosittelen!
Kiitos vinkistä, täytyy varmaan kokeilla noita linssilastuja. Tuo ohje onnistuu kyllä sisältämään muuten pelkästään aineita jotka ovat inhokkilistallani :)
Noita tullilomakkeita saa muuten netistäkin. Itse tykkään punnita kirjalähetykseni itse, laskea hinnan hintalaskurilla, täyttää sen lomakkeen koneella ja printata tarralapulle, ja eikun tarra pakettiin ja lähetys postilaatikkoon!
Maria
Minä en halua tulostaa tarroille :) Vaakani ei ole tarpeeksi tarkkakaan, yleensä minulla on kyllä ihan hyvä käsitys siitä paljon lähettäminen maksaa.
Minäpä haluan :) Ja minulla on myös hyvin tarkka vaaka :)
Maria
Mulla on tainnut mennä tämä ohi, joten kysyn: miksi olet lopettanut salaattiainesten ostamisen talveksi? Hinnanko takia? Vai niiden tuo(tta)misen kalleuden vuoksi?
Lähinnä sen takia että talvella niiden laatu ei minusta vastaa niiden hintaa (tai niiden tuottamiseen menevää energiaa ja muuta).
Aika vähäiseksihän tuo syötävien viahnneste lista on nyt sitten kutistunut talveksi... Ovatko paprikat myös inhokkilistalla? Tia parsakaali? Tai ihan van tavallinen kaali? Eihän mikään noista tietenkään ole talvella sama asia kuin kesällä, mutta eihän mikään ole, tomaatitkaan.
Ovat kaikki, kypsennettyinä :) Parsakaalista en ole tosin innostunut muutenkaan. Palsternakka ja lanttu menettelevät keitoissa ja perunaa syön, mutta en hirveän mielelläni. On kyllä aika ankeaa.
Pakko kommentoida. Sulla on kauheasti negatiivisia asenteita ja mainostat nirsouttasi ja toisaalta kyvyttömyyttäsi joissain asioissa. Helposti alkaa ärsyttää lukiessa. Uskon tosin että livenä et ole supervalittaja, vaan onhan luonnollista ja ymmärrettävää että julkiseen "päiväkirjaan" kirjoitetaan valittavaan sävyyn, puretaan sydäntä. Silti. Onneksi löydät välillä niitä onnen hetkiä ja iloisia asioitakin, vaikka joskus tuntuu että yrität vesittää niitäkin, tai vähätellä. Itse olen ihminen, joka on joskus ollut todella yksin ja silti vastaanottavainen ja ei-torjuva / nirso. Mutta nyttemmin löytänyt aidon ilon, onnen jne, ja olen niistä todella todella onnellinen. Onko sinulla muuten sukupuolettomuus vielä pop? Itse myös huonoina aikoina päättelin olevani sukupuoleton. Onneksi ne ajatukset ovat takana.
Minusta olisi kiinnostavaa kuulla esimerkkejä siitä mikä sinun mielestäsi on valittamista ja nirsoutta (se on kyllä huono sana ainakin ruokasuhteelleni, kyse on enemmänkin siitä että jotkut ruuat oikeasti kuvottavat minua ja se kun se ei ole kiva tunne välttelen niitä) ja kykenemättömyyttä blogissani, koska meillä näkyy olevan siitä aika erilainen käsitys. Itse olen kuvitellut että olen valittanut paljon vähemmän viime aikoina. Luin blogitekstejä taaksepäin ja enemmän silmiini osui ärsyyntymistä, mikä ei minusta ole sama asia kuin valittaminen, mutta saatamme olla eri mieltä siitä. Olen myös kritisoinut joitain käsityöprojektejani, mutta se on huono tapa jonka opin taidekoulussa ja toisaalta jos olen tyytyväinen johonkin sanon sen myös. En myöskään tiedä millä tavalla olen vesittänyt ja vähätellyt positiivisia juttuja, esim. mukavaa ihmistä? En kirjoita hänestä kauheasti tarkoituksella, tein joskus päätöksen että kirjoitan lähinnä itsestäni ja läheisistäni vain hyvin yleisesti.
Kannattaa ehkä myös muistaa että blogini on tosiaan päiväkirja, jonne kirjoitan niistä asioista jotka ovat päällimmäisenä mielessäni, negatiivisistakin (minustakin positiivinen ajattelu on tärkeää mutta toisaalta olen ollut siinä kiltin tytön ansassa että mitään negatiivisia tunteita ei saa näyttää, ei saa ärsyyntyä, ei saa valittaa, ei saa pettyä, enkä tiedä miten terveellistä sekään on). En yleensä jaksa lukea kulissimaisia blogeja enkä taatusti jaksaisi kirjoittaa sellaista.
Sukupuolisuudesta olen ajatellut kirjoittaa lähiaikoina. En ole kyllä ikinä pitänyt itseäni sukupuolettomana.
Hyvä jos sinulle on käynyt hyvin.
Ensimmäiset neljä, ja toiseksiviimeisen kappaleen moneen kertaan luettuani en vieläkään ole varma mikä oli unta, mikä totta.
Kaikki voisivat olla unta mutta olivat totta :) (yhtenä yönä rasittava uni oli se että käytin ikuisuuden etsimällä vieraasta keittiöstä lautasia, se oli tuskastuttavaa).
Lähetä kommentti