26.10.2009

Maanantai

Luin perjantaina puoli kahteen yöllä kirjaa, jonka olin lukenut ainakin kaksi kertaa aikaisemminkin. Heräsin lopullisesti vasta kymmeneltä ja ehdin juuri ja juuri pestä pyykkini ennen kuin vuoro loppui (tällä kertaa avain oli paikalla ja ovi oli jätetty lukitsematta). Joku oli ehtinyt minua ennen, minun vuorollani (vaikka se oli ainoa viikonloppuna varattu vuoro). Jätin hänelle kohteliaan nimettömän lapun, vaikka en kyllä oikein hyväksykään niitä). Pesutuvallemme pitäisi varmaan tehdä jotain, tai siihen liittyville käytännöille. Avaimet eivät näköjään toimi kun joku ottaa ne itselleen ja kolme vuoroa päivässä -systeemikään ei näköjään oikein. Tai kun jotkut tuntuvat tulkitsevan sen niin että jos pyykkääjä ei ole paikalla heti seitsemältä on vuoro kenen tahansa otettavissa. Mitä ei sanota missään säännöissä. Voi olla että se on paikan tapa, mutta jo on niin kukaan ei ole vaivautunut kertomaan sitä minulle (ja epäilen sitä vahvasti, yhtä pesutupaa käyttää teoriassa yli 50 asuntoa ja täällä ei ole vahvaa yhteisöä). Siinä mielessä avaimet ovat tietysti kätevät, kun menee sinne pyykkäämään heti seitsemältä (tai kahdeltatoista tai neljältä) ja ottaa avaimet mukaansa ei kukaan pääse pesutupaan varastamaan vuoroa. Mikä ei muuten haittaa minua, jos ehdin pestä omat vaatteeni, mutta jos joku laite meneekin siellä rikki niin virallinen varaaja joutuu tietysti korvaajaksi. Tuostakaan tyypistä en tiedä muuta kuin sen että hän pesi miesten vaatteita ja käytti vaaleanpunaista huuhteluainetta.
Jos ei keksi muuta kirjoitettavaa, voin näköjään aina puhua siitä miten pesutuvan käyttö pitäisi järjestää. Se näyttää herättävän intohimoja.
(Ja täytyy ehkä sanoa vielä että minulla ei oikein ole vaihtoehtoja pesutuvalle, muuta kuin raahata pyykkini kaupungin toiselle puolelle isäni luo, mikä sekään ei ole kovin kätevää. Kylpyhuoneeseeni saisi teoriassa pesukoneen, edellisellä asukkaalla oli, sellaisen minikokoisen, johon pitäisi ottaa sähköt toiselta puolelta huonetta ja vesi pitäisi varmaan poistaa kylpyammeeseen. Ei vaikuta kovin hyvältä ostokselta vaikka minulla olisi varaakin)




Mukava ihminen oli käymässä lauantaina ja pääsi vähän kummallisen kokkauskokeilun uhriksi (se oli ehkä vähän niin kuin intialaishenkistä pyttipannua).

Kirjoitin taas listan asioista jotka minun pitäisi tehdä. Yhtenä kohtana oli turhien sähköpostien ja valokuvien poistaminen, siihen meni koko sunnuntaiaamu (niitä oli kertynyt jostain helmikuusta asti). Kaapeissani vallitsee kaaos, mutta ainakin tietokoneeni on nyt järjestyksessä.

Iltapäivällä olin mukavan ihmisen kanssa silakkamarkkinoilla. Pidän markkinoista ja myyjäisistä ja käyn niissä mielelläni, mutta en ihan muistanut miksi haluaisin silakkamarkkinoille, kun en halunnut ostaa kalaa. Tai käsinvärjättyjä lankoja, niitä olen ostanut joskus. Kunnes sitten törmäsin vesirinkelimyyjään ja ohrarieska- ja viipurinrinkeli-. Niitä olisin voinut ostaa enemmänkin, jos pakastimeeni mahtuisi jotain. Ostin myös vähän omenoita, se oli aika hankalaa. Myyjiä oli kyllä paljon, mutta he olivat joko liian pelottavia tai kiireisiä tai jotain. Onneksi löysin myyjän joka ei ollut mitään niistä ja jolla oli kylttejä joissa esiteltiin omenoiden ominaisuudet (koska valinnanvaikeus oli myös pelottavaa). Parilla eurolla sai omenoiden lisäksi kaksi pientä sievää päärynää.

8 kommenttia:

Josefiina kirjoitti...

Minä tekisin melkein mitä hyvänsä (esim. ostaisin epäkäytännöllisen pesukoneen) välttääkseni kuvailemasi pesutupaongelmat jotka stressaisivat minua suuresti. On ihmisiä jotka eivät piittaa minkäänlaisista lappusista, jotka yleensä vain säikäyttävät meitä sääntöjennoudattajia.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

En minäkään usko että lapulla oli mitään vaikutusta, se olikin enemmän itselleni tarkoitettu :) Suurin este pesukoneen hankkimiselle on hinta, samoin kuin se että niin tylsiä kuin pesutupaongelmat ovatkin niin en viitsisi hankkiutua enempään velkaan niiden takia kun niille rahoille olisi parempaakin käyttöä. Jos niitä rahoja edes olisi.

Anonyymi kirjoitti...

Luulenpa, että vanhempasi auttaisivat mielellään, jos tietäisivät, että pesukone auttaisi arkeasi paljon, ja antaisit heidän auttaa.

Pyykkivuoronryöstäjä vaikuttaa siis mieheltä, joka viis veisaa varauksista, ja käyttää varmaan jatkossakin pyykkitupaa juuri silloin kun se hänelle sopii - jos vaan mahdollista.

t. Maria

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Luulen että joudun turvautumaan vanhempiini lähitulevaisuudessa (esim. opintolaina on vähän isompi juttu), ja olen turvautunutkin viime aikoina, niin että yli kolmen sadan pesukone (en ostaisi sellaista käytettynä) tuntuu vähän liialliselta, kun heilläkään ei ole liikaa rahaa. Ainakin tässä vaiheessa, varsinkaan kun tilanne ei ole sietämätön ja toivon mukaan taas rauhoittuu, jos avainongelma saadaan ratkaistua. Vuoron varastajista selvinnee sillä että menee pesutupaan silloin kun vuoro alkaa, mikä ei olisi minulle mahdotonta, jos en ole lukenut myöhään yöhön asti. Kun ymmärrän miten joku voi kuvitella että olen hylännyt vuoroni jos menen sinne vasta yhdeltätoista.
Se on vähän sama juttu kuin tiskien kanssa, inhoan tiskaamista mutta astianpesukone ei ole käytännöllinen ratkaisu siihen.

Anonyymi kirjoitti...

Luulenpa, että tuo vuoronryöstäjä ei kuvittele yhtään mitään, vaan nähdessään "vapaana" olevan pesukoneen yksinkertaisesti tunkee pyykkinsä koneeseen.

Omaa arkeani auttaisi tosi paljon astianpesukone. Joskus en vaan saa tiskattua astioita, ja ne kertyvät hirveäksi röykkiöksi tiskipöydälle, ja sen selvittäminen onkin sitten todella stressaavaa ja aikaavievää.

Olen itse harkinnut pyytäväni tiskikoneeseen apua vanhemmiltani, mutta sitä ei ole helppo tehdä, koska omat vanhempani ovat vähän toisentyyppisiä kuin sinun.

Aikuiselle, työssäkäyvälle ihmiselle 300 euroa ei ole kauhean iso raha, ja jos sen vaikka panisi puoliksi, niin se olisi vain 150 euroa per vanhempi..

Ei oma tiskikoneettomuutenikaan ole mitenkään sietämätöntä, mutta energiaa vaan riittäisi paljon paremmin muihin asioihin, jos ei tarvitisi käyttää tuntikausia viikossa tiskaamiseen..

t. Maria

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Ei minullakaan ole kyllä sellaista suhdetta vanhempiini että 150 johonkin ei niin tärkeään olisi helppoa saada, tai minulle vastaanottaa. Eri asia olisi jos en pystyisi maksamaan vuokraani tai minulla olisi lääkärilaskuja tai jotain sellaista, mutta ei pesukoneeseen. Varsinkin kun äitini on viime aikoina maksanut matkalippujani ja sekin tuntuu pahalta.

Minä olen ollut muuten aika hyvä tiskien suhteen viime aikoina eivätkä ne ärsytä niin paljon kuin aikaisemmin.

Pyykkivuoroni on varastettu kaksi kertaa näiden parin vuoden aikana (niin että olen huomannut) ja aiemmalla kerralla varastajan perusteena oli juuri se että hän oli kuvitellut että olin pessyt jo pyykkini, kun kello oli silloin 10 tai jotain sellaista. Joten se on mahdollista. Sekin on tietysti mahdollista että vuoron varasti joku alakerran romanialaisista siirtotyöläisistä, jolloin hän tuskin olisi ymmärtänyt lappuani mutta epäilen ettei ollut, heillä on varmaan pesukone itsellään, kuvittelisi että se olisi aika kätevää kun noin kuusi rakennustyömiestä asuu samassa asunnossa.

zache_ kirjoitti...

Pyykkivuoroja menettäneenä ja niitä vahingossa/huolimattomuuttani varastaneena sanoisin ettei se nyt mikään maailman isoin asia ole.

Hämärin syy meikäläisen pyykkivuoron varastamiselle oli eräällä nuorella ulkomaalaisella neidillä joka tuntui aidosti olleen viikon väärässä ja ylivoimaisesti kiltein toisella joka oli jäänyt pahoittelemaan varastamista ja kertoi syyksi, että hän tosi kovasti tarvitsi puhtaita vaatteita seuraavaksi päiväksi. :)

Itse olen napannut pyykkivuoroja juuri siltä pohjalta, että olen katsonut ettei pesijä ole tulossa tai että olen muistanut ajan väärin.

Ja juu, asun opiskelijatalossa.

Anonyymi kirjoitti...

Luulen, että sinulla on juuri tuo vastaanottamisen vaikeus (enemmän kuin että vanhempasi eivät haluaisi auttaa tai pystyisi tuohon taloudellisesti). Äitisi varmasti mielellään maksaa matkojasi, koska muuten sinulla ei ehkä olisi ollenkaan varaa matkustaa eikä hän näkisi sinua niin usein.

Oma ongelmani on täysin toisentyyppinen, ja niin ovat omat vanhempanikin.

Maria

Blog Widget by LinkWithin