Maanantai

Luin perjantaina puoli kahteen yöllä kirjaa, jonka olin lukenut ainakin kaksi kertaa aikaisemminkin. Heräsin lopullisesti vasta kymmeneltä ja ehdin juuri ja juuri pestä pyykkini ennen kuin vuoro loppui (tällä kertaa avain oli paikalla ja ovi oli jätetty lukitsematta). Joku oli ehtinyt minua ennen, minun vuorollani (vaikka se oli ainoa viikonloppuna varattu vuoro). Jätin hänelle kohteliaan nimettömän lapun, vaikka en kyllä oikein hyväksykään niitä). Pesutuvallemme pitäisi varmaan tehdä jotain, tai siihen liittyville käytännöille. Avaimet eivät näköjään toimi kun joku ottaa ne itselleen ja kolme vuoroa päivässä -systeemikään ei näköjään oikein. Tai kun jotkut tuntuvat tulkitsevan sen niin että jos pyykkääjä ei ole paikalla heti seitsemältä on vuoro kenen tahansa otettavissa. Mitä ei sanota missään säännöissä. Voi olla että se on paikan tapa, mutta jo on niin kukaan ei ole vaivautunut kertomaan sitä minulle (ja epäilen sitä vahvasti, yhtä pesutupaa käyttää teoriassa yli 50 asuntoa ja täällä ei ole vahvaa yhteisöä). Siinä mielessä avaimet ovat tietysti kätevät, kun menee sinne pyykkäämään heti seitsemältä (tai kahdeltatoista tai neljältä) ja ottaa avaimet mukaansa ei kukaan pääse pesutupaan varastamaan vuoroa. Mikä ei muuten haittaa minua, jos ehdin pestä omat vaatteeni, mutta jos joku laite meneekin siellä rikki niin virallinen varaaja joutuu tietysti korvaajaksi. Tuostakaan tyypistä en tiedä muuta kuin sen että hän pesi miesten vaatteita ja käytti vaaleanpunaista huuhteluainetta.
Jos ei keksi muuta kirjoitettavaa, voin näköjään aina puhua siitä miten pesutuvan käyttö pitäisi järjestää. Se näyttää herättävän intohimoja.
(Ja täytyy ehkä sanoa vielä että minulla ei oikein ole vaihtoehtoja pesutuvalle, muuta kuin raahata pyykkini kaupungin toiselle puolelle isäni luo, mikä sekään ei ole kovin kätevää. Kylpyhuoneeseeni saisi teoriassa pesukoneen, edellisellä asukkaalla oli, sellaisen minikokoisen, johon pitäisi ottaa sähköt toiselta puolelta huonetta ja vesi pitäisi varmaan poistaa kylpyammeeseen. Ei vaikuta kovin hyvältä ostokselta vaikka minulla olisi varaakin)




Mukava ihminen oli käymässä lauantaina ja pääsi vähän kummallisen kokkauskokeilun uhriksi (se oli ehkä vähän niin kuin intialaishenkistä pyttipannua).

Kirjoitin taas listan asioista jotka minun pitäisi tehdä. Yhtenä kohtana oli turhien sähköpostien ja valokuvien poistaminen, siihen meni koko sunnuntaiaamu (niitä oli kertynyt jostain helmikuusta asti). Kaapeissani vallitsee kaaos, mutta ainakin tietokoneeni on nyt järjestyksessä.

Iltapäivällä olin mukavan ihmisen kanssa silakkamarkkinoilla. Pidän markkinoista ja myyjäisistä ja käyn niissä mielelläni, mutta en ihan muistanut miksi haluaisin silakkamarkkinoille, kun en halunnut ostaa kalaa. Tai käsinvärjättyjä lankoja, niitä olen ostanut joskus. Kunnes sitten törmäsin vesirinkelimyyjään ja ohrarieska- ja viipurinrinkeli-. Niitä olisin voinut ostaa enemmänkin, jos pakastimeeni mahtuisi jotain. Ostin myös vähän omenoita, se oli aika hankalaa. Myyjiä oli kyllä paljon, mutta he olivat joko liian pelottavia tai kiireisiä tai jotain. Onneksi löysin myyjän joka ei ollut mitään niistä ja jolla oli kylttejä joissa esiteltiin omenoiden ominaisuudet (koska valinnanvaikeus oli myös pelottavaa). Parilla eurolla sai omenoiden lisäksi kaksi pientä sievää päärynää.