8.10.2009

Torstai

Haastattelu meni hyvin, tai ainakin siltä tuntuu. En ujostellut (haastattelijat olivat sellaisia ihmisiä joiden kanssa tulen yleensä parhaiten toimeen) ja osasin vastata kaikkiin kysymyksiin ja kuvittelen antaneeni itsestäni ihan positiivisen kuvan. Tai ainakin olin oma itseni. Ja se on minusta tärkeää.
Yritin myös perustella miksi ammattikorkeakoulututkinnollinen ihminen haluaisi määräaikaiseen työhön, joka ei tarjoa haasteita tai johon ei kuulu mitään sellaista mitä ei voisi tehdä, kunhan on ihminen, joka hallitsee elämänsä jotenkin. Työ on osa projektia jossa on tarkoitus saada hankalasti työllistyviä mukaan työelämään ja voi olla etten ole tarpeeksi ongelmallinen heille. Pystyn hyvin kuvittelemaan itseni töissä siellä ja siksi pelottaa kauheasti etten pääse.
Menisin sinne kyllä mielelläni töihin, jo sen talon vuoksi (kyseessä on paikka jossa hyvin monet alkuperäiset turkulaiset ovat käyneet, vaikkeivat välttämättä muistakaan mitään siitä).


Sää oli aamupäivällä niin kamala että tunsin itseni aika hyveelliseksi ja sankarilliseksi kun selviydyin kaikesta hyvin ja ajoissa. Siinä auttoi kyllä se että pääsin bussilla melkein viereen (se olisi yksi työpaikan hyvistä puolista, sinne pääsee ilman että tarvitsee vaihtaa bussia) ja kohtuullisen hyvä sateenvarjo. Ja harmaat sukkahousut joista ei nähnyt että ne olivat kastuneet.

Hulluja päiviä pitäisi kai paheksua kovasti mutta minulle ne olivat nyt aika kätevät. Farkkuni hajosivat ja löysin sieltä uudet, paljon halvemmalla kuin normaalihintaan. Ei minua haitannut kyllä sekään että siellä oli sen verran halpaa juustoa että kerrankin raaskin ostaa sitä.




Illalla kävin mukavan ihmisen kanssa iltakävelyllä Kaarinassa päin, hyvin seikkailullisella. Ensin pitkospuita, jotka eivät olleet aina ihan vedenpinnan yläpuolella, sitten ylös hyvin jyrkkää mäkeä, sitten kauhean korkeaan torniin (muistin puolessa välissä portaita että minulla on oikeasti korkean paikan kammo ja panikoin) ja sitten sama jyrkkä mäki alas melkein pimeässä. Onneksi takaisin pääsi tietä pitkin. Hauska retki.

Ei kommentteja:

Blog Widget by LinkWithin