Torstai

Sosiaalinen iltapäivä teki minulle hyvää. Tapasin ensin ystävän kahvilla, tai teellä ja smoothiella. Olemme yleensä kirjaston kahvilassa (joka on ehkä suosikkikahvilani täällä) mutta nyt olimme vaihtelun vuoksi pienessä sympaattisessa kahvilassa. Sen jälkeen menin yhden foorumin miittiin, jossa oli minun lisäkseni yksi ihminen, eräs tyttö jonka olen tavannut ennenkin ja istuimme toisessa kahvilassa pari tuntia. Eli vietin iltapäivän kahviloissa puhumassa kaikesta mahdollista. Kivaa.
Miittiin piti tulla kolmaskin ihminen mutta tajusimme liian myöhään miten huonosti olimme järjestäneet miitin. On aika hankalaa löytää oikeat ihmiset aika suositusta kahvilasta (tai tuo on enemmänkin baari), jos ei tiedä miltä he näyttävät, ellei sitten käy kysymässä kaikilta ovatko he kontulaisia ja minusta ei olisi siihen. Paikalla oli yksi yksittäinen mies, joka näytti siltä että olisi voinut olla se kadonnut miittaaja mutta hän ei reagoinut mitenkään katseisiin (sen toisen tytön, minä en kehtaa tuijottaa miehiä). Olisi tietysti pitänyt vain kysyä. Tai pitää Tarua sormusten herrasta pöydällä tai jotain. Me emme edes oikein näyttäneet siltä että olisimme olleet miitissä, olemme tavanneet kyllä vain pari kertaa mutta puhuimme niin kuin paremmatkin ystävät. Harrastin joskus miittejä enemmänkin (ja olen nyt miettinyt että onnistuisikohan Turussakin blogimiitti, joskus täällä on kai järjestettykin mutta blogimaailma on ehkä niin pirstaloitunut nykyään) ja ilmeisesti olin unohtanut että niissä kannattaa tavata jossain muualla kahvilassa ensin, sellaisessa paikassa jossa muuten ihmiset eivät välttämättä seiso. Ellei kyse ole vaikka neuletapaamisista, joissa oikeat ihmiset tunnistaa helposti. Koska he neulovat.

Kuvittelen etten ole mitenkään erityisen kömpelö mutta rikkomani esineet (viime vuosina vanhoja asioita ja lasinen lampunvarjostin) ja kummalliset mustelmat, joiden synnystä minulla ei ole muistikuvaa (ilmeisesti kävelen niin usein pöydänkulmiin etten edes huomaa sitä) saattavat todistaa muusta. Viimeinen uhrini oli muki miittipaikassa, onneksi se oli siinä vaiheessa jo tyhjä (siinä oli ollut kaakaota joka on ehkä parasta hinta-laatusuhteeltaan koko kaupungissa, kahdella eurolla sai kaakaota ja kermavaahtoa ja strösseleitä ja pari vaahtokarkkia), muki siis. Minulla on tapana elehtiä puhuessani ja pelkäsin pariin otteeseen mukin puolesta ja siirsin sen keskelle pöytää, kuvittelin että se olisi ollut siellä turvassa. Mutta ei ollut, onnistuin heiluttamaan käsiäni niin että muki lensi toiseen suuntaan ja lusikka toiseen. Tosi noloa mutta henkilökunta ei tuntunut pitävän sitä mitenkään kauheana rikoksena (eivätkä esimerkiksi vaatineet että olisin korvannut sen).

Se ei ollut niin kivaa että huomasin että sunnuntaina vaivalla ompelemani alushame ei toimi. Sen piti olla sähköistymätön mutta eipä ollut. Ärsyynnyin niin paljon että ostin Stockmannilta vähän liian kalliin alushameen, joka tuntui toimivan ihan hyvin sovituskopissa mutta sen ulkopuolella ei. Se ei sentään sähköistynyt mutta muuten vain nousi ylös jalkoja ja sitten päällyshameen helma tarttui sukkahousuihin. Ärsyttävää. Olisi ehkä pitänyt vain ommella vuori hameisiin, ehkä se olisi toiminut paremmin. Tai sitten ei. Alushameneuvot ovat tervetulleita.


Sarjassa outoja lappuja kaupan ilmoitustaululla.

Täällä vahattiin rappukäytävän lattiat eilen ja nyt oveni avautuu ja sulkeutuu todella hankalasti. En tiedä onko niillä jotain yhteyttä. Pitäisi ehkä valittaa huoltoyhtiölle.

Olen vähän hermostunut tänään. Olisi kiva tietää pian miten sen työpaikan kanssa kävi.