Torstai

Kyllästyin tosi pitkien (tai eivät ne olleet kuin vyötärölle) hiusten kanssa siihen että niiden kuivuminen kesti tuntikausia, ainakin kaksi, yleensä kauemmin. Kun leikkasin hiukset vähän lyhyemmiksi (puoleen väliin vyötärölle) ajattelin että nyt ne varmasti kuivuvat nopeammin. Voi olla että kuivumisaika lyheni tunnilla johonkin kolmeen. Viimeisimmän leikkauksen jälkeen hiukseni ovat lyhyet (minun mittapuullani) ja kuvittelin että nyt ne ainakin kuivuvat nopeammin. Pesin ne puolilta päivin ja vähän ennen neljää ne olivat vielä kosteat.
Ehkä hiukseni ovat jotenkin oudot. Tai Turun ilmasto kostea (se on, ainakin asunnossani, järkytyn äitini luona siitä että illalla pestyt vaatteet saattavat olla aamulla jo kuivat). Tai ehkä muillakin kestää niin kauan?

Onnistuin hukkaamaan päivän vaikka olin suunnitellut olevani tehokas. Onneksi ei ollut mitään kauhean kiireellistä ja sain käytyä sentään ulkona. Ja ei minun ollut ehkä ihan pakko aloittaa joululahjojen tekemistä vielä (sain keksittyä mitä voisin antaa kaikille lahjan saajille, olettaen että taloudellinen tilanteeni pysyy yhtä huonona niin että rahaa kuluu alle kymppi. Siitä on oikeasti hyötyä että hamstraa kaikenlaista tavaraa).

Sain sentään mentyä miittiin, jossa ei ollut kuin kaksi lisäkseni mutta se ei haitannut. Sain kuulla näyttäväni sädehtivältä, mikä tuntui aika oudolta univelkaisena ja muutenkin vähän muualla olevana. Ehkä hiusten peseminen paria tuntia aikaisemmin oli niin vaikuttavaa?

Tunsin itseni vähän roistoksi kun en antanut bussirahaa teinitytölle, joka sanoi bussilippunsa umpeutuneen. Ei kai se olisi kaatanut budjettiani mutta olin vähän hermostunut muutenkin kun minun pitäisi olla käyttämättä rahaa turhaan ja jouduin jo käyttämään sitä enemmän kuin kuvittelin juttuihin jotka olivat puolipakollisia (kuten kirjaston varausmaksuihin joita oli kerääntynyt kuusi euroa kun minulla ei ollut ikinä käteistä ja pankkikortilla ei voinut maksaa vitosta pienempää summaa, voi olla että he olisivat antaneet lykätä sitä vielä jos olisin pyytänyt mutta se tuntui liian paheksuttavalta). Vähän myöhemmin heitä ei enää näkynyt. En tiedä tarvitsivatko he oikeasti bussiin rahaa, mutta he eivät kyllä vaikuttaneet mitenkään hätääntyneiltä, ulkona ei ollut kylmä ja heillä oli tarpeeksi vaatteita ja kello vasta puoli kuusi ja liikkeellä paljon muitakin joten ehkä heillä ei ollut oikeaa hätää. Olisin silti tietysti voinut antaa heille rahaa.

Ostin toissa jouluna kukkivan kaktuksen. Viime vuonna se ei pettymyksekseni tehnyt yhtään mitään mutta poissaollessani se oli tehnyt nuppuja. Aika jännittävää. Siirsin sen ikkunalle joskus kesällä, aikaisemmin se oli kirjahyllyssä, varmaan liian pimeässä.
Minusta tuntuu niin oudolta kun jotkut kasvini menestyvät ja kasvavat ja kukkivat eivätkä kuolekaan heti. Onnistuin kyllä vähän aikaa sitten tappamaan äitipuoleltani saamani laakerin. Korjasin sen lehdet talteen ja kuivatin (se väitti olevansa syötävää sorttia).

Toin Jyväskylästä pussillisen kuivattuja kehäkukan ja ruiskaunokin terälehtiä, äitini puutarhapalstalta. Nyt aamumyslini on aika iloisen näköistä (se on itsetehtyä, puurohiutaleiden lisäksi siinä on rusinoita, manteleita, auringonkukan-, pellavan- ja hampunsiemeniä).