Tämä saattaa olla lahja, jossa ajatus ja aikomus on se tärkein. Tai ehkä siskoni ja hänen miehensä pitävät burkhaan pukeutuneista vauvavankipupuista (minun piti tehdä niille uudet naamat kun ensimmäiset näyttivät liikaa vauvoilta). (Minusta ne ovat kyllä aika söpöjä)
Huomasin taas miten kätevää on olla hamstraaja. Noita varten ei tarvinnut ostaa mitään vaan kaikki materiaalit löytyivät varastoistani. Kangas on jotain vanhaa tyynyliinaa, se on maalattu akryyliväreillä, joihin sekoitin ainetta joka tekee ne kangasväreiksi (ostin sitä yhtä laukkukokeilua varten, sitä vaaleanpunaista joka ei kestänyt). Ääriviivat on tehty kangasliiduilla, jotka hankin keittiön verhojen koristeluun ja täytteenä on huovutusvillaa (ne olisi voinut täyttää vähän paremminkin kyllä). Ja ompelulankaa on tietysti aina. Idea ja ohje on Cloth Paper Scissors -lehdestä, lopputulos vähän erilainen. Etsiessäni tietoa noista otuksista törmäsin toisiin, myös akryyliväreillä maalattuihin, vähän edistyneempiin ja valtavan kauniisiin. Tuon lehdessä olleen ohjeen tekijän blogissakin on hauskoja otuskuvia. Haluan tehdä lisää otuksia, ehkä ensi vuonna sitten. Hauskaa puuhaa.
Täytyy varmaan rikkoa periaatteitani ja ostaa heille jotain lisäksi. Jotain pientä syötävää ehkä tai juotavaa. (olisiko erikoisolutpullo lahja lisänä hölmö? Siskon mies juo olutta, tiedän sen, hän on saanut joskus olutta lahjaksi vaikuttanut ilahtuneelta, muu osa lahjasta on enemmän siskolleni suunnattua). Ostolahjoillekin minulla on periaatteita, sallittuja paikkoja ovat kirjakaupat, maailmankaupat, kirpputorit ja vastaavat ja pienet erikoisliikkeet.
Tilasin lisää meikkejä Amerikasta, mukaan sai valita yhden kokeilupakkauksen ja niin omistan nyt ensimmäistä kertaa elämässäni luomivärejä. Ehkä pitäisi opetella käyttämään niitä? Tai antaa eteenpäin.
Onnistuin hukkaamaan itseni taas metsään. En eksynyt, se olisi hyvin vaikeaa metsässä, jonka leveys on parhaimmillaan noin 700 metriä, mutta seurasin polkuja kunnes onnistuin kääntymään niin että palasin sinne mistä olin lähtenyt. Vähän hämmentävää.
Tosi paha sosiaalinen moka. Tähän perään voisi laittaa sellaisen silmiään pyörittävän hymiön, jos harrastaisin sellaisia.
Tekstit
4 kommenttia:
Kivan näköisiä :) Itse pikkuhiljaa yllättynyt siitä kuinka iso Alppilan metsä käytännössä on. Ja suurin osa kysyy "mikä metsä?" :D
Fanta
Kiitos :)
Minusta siellä päin oli tosi paljon metsiä, ainakin siltä tuntui kun ei tajunnut jäädä ajoissa pois bussista ja sitten oli vain metsää kilometritolkulla ennen seuraavaa pysäkkiä.
Hmm. onhan nuo puput ihan söpöjä, mutta minä en keksisi niille käyttöä, en osaisi pitää niitä esillä misään, ja varmaan vähän hämmentyisin niiden saamisesta.
Siskostasi en tietenkään tiedä, ehkä hän tykkää juuri tällaisista.
Sen takia onkin tärkeää tuntea yleisönsä :)
Lähetä kommentti