Torstai

Minusta on hauskaa käydä kaupungilla, vähän niin kuin ihmisten ilmoilla. Olen huomannut että kotona lähiössä vaatteillani ei tunnu olevan niin väliä, yleensä kun olen ulkona olen myös ulkoilemassa ja vähän niin kuin tuulitakissa ja lenkkareissa jotka ovat ihanat jalassa mutta ruskeat. Ja päässä virkattu turkoosi baskeri, joka on vähän liian hieno mutta paras hattu poninhännän kanssa. Mutta kun menen kaupungille yritän pukeutua vähän tyylikkäämmin, hameeseen ja niin edelleen. Uusi lintuhame on todettu käytössä erittäin toimivaksi, vaikka se onkin vähän kapeampi kuin mitä yleensä hameeni ovat ei se rajoita kävelyä mitenkään. Ja on ihanan pirteän värinen täällä harmaudessa.
(Tosin olen alkanut pitää tästä harmaudestakin, se tuntuu jotenkin pehmeältä ja turvalliselta, aurinko paljastaa ehkä liikaa.)
En käy kovin usein kaupungilla nyt kun kuljen bussilla, lähinnä laiskuuttani, teillä ei ole lainkaan jäätä niin että voisin ihan hyvin pyöräilläkin (mutta olen viime aikoina kävellyt niin paljon että annan sen itselleni anteeksi). Ja bussilla kulkeminen maksaa niin ettei kaupungille voi mennä ilman erityistä asiaa. Parasta on jos saa yhteen retkeen useamman asian, niin kuin keskiviikkona; jouluostoksia ja muutama tunti töitä isäni toimistolla, yksi kansi on muotoutumassa ja siitä tule vähän uudenlainen, jos lopullinen asiakas vain hyväksyy sen.
Jouluostoksiini kuului muun muassa olut, jolla on sama nimi siskoni miehellä. Saatan hyvinkin olla väärässä mutta se oli minusta hauska lahjaidea.

Kuvittelin että minulla olisi ollut niin vähän tuloja että Kela olisi maksanut minulle opintolainan korkotuloa, mutta Kela oli eri mieltä (ja on valitettavasti oikeasti, kun tarkistin asian, jostain syystä yksi korvauksen maksukerta oli jäänyt minulta kokonaan huomaamatta, kun se oli tapahtunut normaalin rutiinin ulkopuolella ja nyt minua hävettää että tein hakemuksen väärin perustein). Ehdin olla jo pari päivää sitä mieltä että taloudellinen tilanteeni on parempi kuin kuvittelin mutta ei kai sitten ole. Mutta jos saan kaikki minulle tulevat rahat ajoissa niin minun pitäisi kai selvitä. Onneksi sain tehtyä pienet jouluostokseni ennen kuin sain tietää siitä. Ja onneksi minun tarvitsee ruokkia itseäni enää puolitoista viikkoa tämän vuoden puolella (aika tuntuu katoavan). Nälkään en ainakaan kuole.

Postissa tuli kyllä jotain hyvääkin, blogijouluvaihdon kortti, erittäin kaunis ja yksinkertainen, hyvin tunnelmallinen. Ja sisällä kaunis runo. Onneksi avasin Kelan kirjeen ensin, tuo kortti sai minut vähän rauhoittumaan. Selviän kai tästäkin. Ja joulu on pian ja se ei vaadi minulta enää rahaa, muuta kuin mitä joulukorttien postitukseen menee.

Ja sitten käytin illan yhteen joululahjaprojektiin, josta ei tullut yhtään mitään ja joka sai vain minut vihaiseksi.

Onneksi mukava ihminen tuli käymään illalla, se auttoi paljon ärsyyntymiseen ja angstiin.