Tiistai

Minusta on tullut niin aikuinen että sain kutsun "kohdunkaulan syöpää ehkäisevään seulontaan". Aika kätevää, olinkin ajatellut että voi olla että olisi hyvä mennä papa-kokeeseen, edellisestä on aikaa (se kai pitäisi tietää se ajankohta, ohjeessa sanotaan mutta en millään muista. Oulussa kuitenkin). Saamani aika näyttää olevan työaikana mutta se lienee hyväksyttävä syy olla pois ja seulontapaikka on hyvin lähellä työpaikkaa, sekin on kätevää.

Täällä voisi nyt yrittää mennä pandemiarokotettavaksi. Harkitsin sitä viime viikollakin, mutta en saanut aikaiseksi. En saa päätettyä minä päivänä yritän sitä, mahdollisten sivuvaikutusten kannalta. Olisiko paras mennä perjantaina, niin että voin olla kiltti työntekijä ja käyttää vapaan toipumiseen. Mutta minulla on kyllä jo suunnitelmia niille päiville. Minua houkuttaisi lykätä ensi viikkoon, tällä viikolla on kaikenlaista mutta se olisi varmaan paras hoitaa niin pian kuin mahdollista. Ehkä kokeilen huomenna. Sain äidin sairaanhoitajaystävältä joskus neuvon olla liikuttamatta kättä rokotuksen jälkeen, sen pitäisi estää kipeytymistä. Rokotuspaikkani on aivan kotini vieressä joten se onnistuu ehkä.
Olin ajatellut että tällä viikolla ryhdistäydyn ja alan taas liikkua, otan luistimet mukaan töihin ja käyn luistelemassa töiden jälkeen mutta pahoin pelkään ettei siitä tule mitään. Ainakaan jos sää on sellainen kuin nyt. Ihana luminen satukaupunki on kadonnut ja sen tilalla ovat jäiset kadut ja inha viima.
Liikun sitten keväällä.

Bussikäyttäytymiseni olisi saattanut vaikuttaa vähän oudolta maanantaina, jos joku olisi sitä seurannut. Odotin ensin bussia työpaikan lähellä, kadun varressa, pysäköidyn rekan takana niin että pelkäsin etten näkisi bussia ennen kuin olisi liian myöhäistä. Aika kului (se tuntui ties miten pitkältä mutta ehkä oikeasti kului viisi minuuttia) ja jalkani jäätyivät (polvipituinen hame ei välttämättä ole oikea asu tälle säälle) ja kun bussi tuli, nousin siihen vaikka se oli väärä. Sillä pääsi kuitenkin torille, jossa sain odottaa bussiani yhtä kauan kuin sillä pysäkillä, mutta ainakin siellä pääsi katoksen alle eikä tarvinnut pelätä ettei bussi pysähtyisi. Pääsin oikeaan bussiin ja parin pysäkinvälin jälkeen sain tekstiviestillä kutsun kahville. Joten palasin takaisin keskustaan ja vietin pari tuntia mukavassa seurassa ja sitten pääsin kotiin ilman keskeytyksiä. Bussikortti on aika kätevä.

Kotona odotti yhdeksän sähköpostia yhteen työhön liittyen. Eipä ainakaan tarvitse keksiä tekemistä.

Töissä eräs chiliharrastaja sanoi että mysteerikasvi saattaa olla koisokin. Se kuulostaa minusta paljon tylsemmältä, mutta kasvi on hyvää vauhtia kuolemassa, joten ehkä sen tarkalla lajilla ei ole niin väliä.