En ole vielä aivan tottunut uusiin silmälaseihin. Osan ajasta ne ovat hauskat, osan ajasta ne tuntuvat vähän liian erikoisilta (mikä voi vaikutta vähän hassulta mutta vanhat lasini olivat niin neutraalit kuin vain voivat olla ja niihin verrattuna uudet tuntuvat suorastaan eltonjohnmaisilta). Mutta näen sentään hyvin, oli vähän järkyttävää laittaa uudet lasit päähän kun olin unohtanut miten terävältä ja kirkkaalta maailma voi näyttää. Näköni ei ollut juurikaan huonontunut edellisistä laseista, niiden linssit olivat vain niin hirvittävän naarmuuntuneet.
Olin vähän huolissani mielenterveydestäni, olin saada itkukohtauksen optikolla aika lailla ilman syytä, asiasta joka ei normaalisti olisi vaikuttanut minuun mitenkään, muuta kuin ehkä aiheuttanut lievää ärsyyntymistä, jos sitäkään. Pahin pelkoni tällä hetkellä on ehkä se että masennun oikeasti, ajatukseni olivat viime viikolla hieman hermostuttavia. Olen kuitenkin ollut pari päivää paljon paremmalla mielellä, joten ehkä se vain johtui kuukautisista. Mikä sekään ei tietysti ole kauhean hyvä juttu mutta voi olla että hormonaaliset ongelmat ovat ehkä parempia kuin mielenterveyden.
Minulla oli kaikenlaisia suunnitelmia viikonlopuksi, mutta olinkin sitten kipeänä. Tai kuvittelin olevani, tauti oli hyvin lievä mutta sellainen että minulla oli kuumetta ja heikko olo enkä ollut terve, mutta en myöskään aivan varma siitä että olin sairas. Oikea tauti on tietysti vielä ärsyttävämpi mutta tuollainen puolitautikin on hankala kun ei tiedä pitäisikö jäädä kotiin sairastamaan vai mennä töihin.
Hankala kansi tuli jonkinlaiseen muotoon perjantaina, niin että voisi siirtyä seuraavan ideointiin ja jättää viimeistelyn myöhemmäksi.
Tekstit
8 kommenttia:
Jotenkin ällöÄ kun kirjoitat niin usein kuukautisista. Pakko oli sanoa.
Miksi?
(Täytyy sanoa että satunnainen isojen kirjainten käyttö aiheuttaa minussa kammotusta joten ehkä olemme tasoissa :))
Häh!? Tervetuloa naisen maailmaan!
Minusta taas on ihanaa että joku puhuu avoimesti siitä, mikä on joka tapauksessa väistämätöntä todellisuutta. Enkä sitä paitsi ole pannut merkille, että Näkymätön kirjoittaisi koskaan esim. kuukautisverestä tms. vaan aina kivuista, pms-vaivoista jne. Ei siinä ole mitään "ällöÄ".
terv. Maria
Olin joskus kauhean häveliäs ja estynyt kuukautistenkin suhteen mutta sitten tajusin ettei siihen ole erityistä syytä. Tai siis se että mainitsee kuukautiset ei kai voi olla mitenkään ällöttävää, ellei sitten pidä sellaisena myös esimerkiksi synnytystä, vain mainintana ei kuvailtuna (tyyliin "isät ovat mukana nykyään usein synnytyksissä"). Olen puhunut kuukautisista tietoisesti julkisesti, kun niiden ei pitäisi olla yleisellä tasolla mikään tabu tai nolo asia, en tiedä miksi niihin pitäisi suhtautua kuin salaisuuteen. Ellei ole sitten sen verran vanhanaikainen että uskoo naisen olevan silloin saastainen.
Aiheesta toiseen: tosi kivat silmälasinkehykset!
Josefiina, olen kyllä niihin aika tyytyväinen :)
Jotain etovaa siinä vaan on... Suljet muuten melkein kaiken "kehon naiseuteen" liittyvän blogisi ulkopuolelle, on outoa että kuukautisista sitten pitää puhua niin usein. On kivaa lukea arkisia ajatuksiasi, työjuttujasi jne... No mutta mikäs siinä, minua vaan sattuu kuvottamaan se kun niistä puhutaan. Itselleni ei tulisi mieleenkään puhua verisistä päivistä, kuin gynelle ja parhaalle ystävälle ja nyt näköjään tässä yhteydessä. En omalla nimelläni ja kuvallani lähtisi niitä levittämään. Synnytys on kuitenkin vähän eri asia. Sitä ei tapahdu kerran kuussa. On ihan ok että jotkut asiat pysyvät tabuna.
Olet oikeassa siinä että on aiheita joista en kirjoita. Joko häveliäisyyssyistä (en kirjoita seksistä mutta ei minua haittaa jos muut kirjoittavat) tai sitten sen takia että kirjoitan muista ihmisistä vain hyvin yleisellä tasolla (tähän kategoriaan kuuluvat myös työt). On ollut myös asioita jotka ovat ällöttäneet minua suuresti, esimerkiksi lukiossa en voinut lukea yhden biologian kurssin kokeeseen kun sisäelimet kammottivat minua niin paljon. Tajusin kuitenkin että kyse oli minun ongelmastani ja jos pelkkä pernan mainitseminen aiheutti reaktion niin olisi ehkä parempi että minä itse muuttuisin kuin että vaatisin että muut eivät puhuisi siitä. Nykyään minua kammottavat laihdutusleikkaukset esimerkiksi, mutta sekin on minun ongelmani.
Suhtauduin joskus kuukautisiin aika vihamielisesti ja inhoten ja salaillen mutta ikä ja kuukuppi ovat ehkä auttaneet siihen. En puhu niistä jatkuvasti ja oikeassa elämässäni olen estoisempi, mutta niin olen muutenkin. Mutta silti on kyse aika neutraalista asiasta, jota ei minusta tarvitse hävetä tai piilotella. Kirjoitan aina siitä mikä tuntuu sinä päivänä tärkeältä, alussa mainituin varauksin. Tuona päivänä tärkeältä tuntui se että jouduin taistelemaan itkua vastaan kaupassa, ilman mitään oikeaa syytä. En tiedä oletko lukenut blogiani pitempään mutta ahdistus on koko ajan minulla taustalla ja pelkään että se puhkeaa taas pahemmaksi. Itkukohtaukset ovat yleensä olleet merkki pahenemisesta ja siksi olin iloinen kun pystyin ajattelemaan että ehkä paha olo johtuikin jostain muusta syystä, jos johtui. Se on vähän huono puoli päiväkirjablogissa, varsinkin sellaisessa johon ei ole mahdollista käyttää kauheasti aikaa ja energiaa, että aiheet tulevat siitä mitä minulle tapahtuu ja mitä tunnen.
Lähetä kommentti