Esiintymiskurssia oli toinenkin kerta ja se palautti angstin. Ja oli aika kamalaa. Mutta saattoi tehdä hyvää. Ainakin sain kaikki jutut tehtyä, välillä vähän vaisusti ja huonosti mutta tehtyä kuitenkin. Irvisteleminen ja ilveileminen on kyllä kauhean vaikeaa.
Opettaja oli minusta tosi hyvä ja herkkä huomaamaan asioita ja näkemään kuka pystyi tekemään mitäkin. Ja ryhmä oli sopiva, sellainen joka ei hermostuttanut kauheasti.
Kotiin lähtiessä oli ihana auringonpaiste ja torilla säkkipillisoittaja ja kuski joka piti tupakkataukoa bussin vieressä.

Lumi on vähän vaarallisen näköinen keittiönikkunan ulkopuolella, onneksi sen alta ei kulje kukaan.
3 kommenttia:
Moni kysyi itseltä miten vietän 30 vuotisjuhlia. Ihan perinteisesti sukulaiset ja kakku oli.
Onhan tuo 30 kyllä tietynlainen merkkipaalu, mutta toisaalta, kun sen ohittaa tuntui sekin vain iältä muiden joukossa ainakin itsestä.
Nuo esiintymisjutut on hyösyllisiä. itse olen huomannut, kun olen tämmöinen arempi ihminen niin tekee hyvää, kun voittaa sen kynnyksen ja saa sanottua asiansa.
terv Jussi Kallioniemi
Itse syntymäpäivä ei tunnu niin suurelta jutulta mutta olisi hauska juhlia jotenkin. Perinteiset sukujuhlat eivät minulta oikein onnistu tai isot juhlat muutenkaan, ja niitä saattaa muutenkin olla kesällä. Kesäkuuhun on kyllä sen verran aikaa että ehdin vielä miettiä sitä.
Kuulostaa hauskalta tuollainen piknik. Ainoa on juurikin se sääkysymys. Mutta eiköhän me tällaisen talven jälkeen ansaita upea lämmin kesä!
Lähetä kommentti