Maanantai

Viikonloppuni oli yllättävän urheilullinen.



Perjantaina olin mukavan ihmisen kanssa kävelyllä hauskalla alueella.



Lauantaina hän houkutteli minut ystäviensä kanssa lumikenkäilemään, kun kaupunki vuokrasi välineitä. En ollut kauhean innokas lähtemään, flunssa yrittää taas iskeä ja vaikka mukavan ihmisen ystävätkin ovat mukavia niin he ovat kuitenkin sen verran vieraita minulle että jännitän heidän seuraansa/seurassaan. Lähdin kuitenkin ja olen siitä iloinen, lumikenkäily oli aika hauskaa silloin kun en vajonnut polvia myöten lumeen. Ja silloin kun en soimannut itseäni siitä etten ottanut tuulitakkia villakangastakin sijaan ja tajunnut jättää olkalaukkua pois ja tajunnut ottaa vettä mukaan, minulle tuli niin epäurheilullinen ja tyhmä olo.
Aurinkolasit sentään tajusin ottaa mukaan ja ne olivat hyvät, ilman en olisi selvinnyt. Niistäkin tuli kyllä vähän hassu olo, kun ne eivät ole maailman huomaamattomimmat mutta niissä on vähän tyyliä ja pidän siitä.

Sunnuntaina olin melkein perinteiseen tapaan luistelemassa. Ja ei niin perinteisesti nauttimassa auringosta.

Tuo urheilullisuus ei ollut kyllä kauhean terveellistä, nyt minulla on taas paljon sairaampi olo. Ja tällä viikolla olisi vähän pakko olla töissä. Arvasin kyllä ettei se välttämättä ollut kauhean fiksua mutta en voinut vastustaa ihanaa auringonpaistetta.

Tein ihan vähän muutakin, kuten leikkasin kankaat uuteen pitkään suunnittelemaani olkalaukkuun. Siihen tulee vaikka mitä hienoja ominaisuuksia, kunhan vain ehdin ommella sen.
Minulla on mielessäni aika tarkka kuva siitä miltä laukun pitäisi näyttää ja oikeanlaisen kankaan löytäminen osoittautui hyvin vaikeaksi. Kiersin ensin kaksi isoa paikkaa, joissa ei ollut yhtään sellaisia kankaita kuin halusin. Muistin onneksi yhden paljon pienemmän, josta voi löytää vaikka mitä ja minulla on nyt harmaata englantilaista pukuvillaa ja vaaleanpunaista pilkullista kangasta vuoriksi.