23.3.2010

Tiistai

Nukuin aivan liian vähän viikonloppuna (en malttanut mennä ajoissa nukkumaan mutta en myöskään pystynyt nukkumaan seitsemää pitempään). Sunnuntaina olin messujen jälkeen kauhean väsynyt mutta eksyinkin lukemaan jotain aivan tarpeettomia juttuja netissä ja valvoin kahteentoista. Ja heräsin ennen kuutta. Jos olisin ollut järkevä olisin ehkä yrittänyt nukahtaa uudestaan, joskus se jopa onnistuu (aamuvirkkuudessa on hyviäkin puolia mutta se tekee yöelämän vähän hankalaksi). Minulla oli kuitenkin kauhea kiire jatkaa ulkoiluhousujen ompelua, jostain syystä tuntui tärkeältä saada ne valmiiksi juuri silloin (ehkä siitä syystä että muille päiville saattaa olla aamutöitä, olen tällä viikolla iltapäivävuorossa). Ja sainkin, vaikka olin taas valmiina kymmenen minuuttia ennen kuin minun piti viimeistään olla bussipysäkillä.

Housut eivät ole kauhean vaikuttavan näköiset (tai erityisen tyylikkäät) mutta luulen että ne sopivat käyttötarkoitukseensa. Ainakin ne sopivat nyt minulle, lyhensin kuminauhaa parikymmentä senttiä (ja olen vieläkin vähän hämmentynyt siitä miten olin mitannut sen niin väärin). Ohje on Ottobren syksyn 2009 numerosta ja oli aika hyvä mutta sen verran suppea että minä en olisi selvinnyt ilman opettajaa. Suuren osan ajasta en ollut perillä siitä mihin tekoni johtivat, tein vain opettajan neuvomia juttuja ja lopulta ne alkoivat näyttää housuilta.
Housut ovat aika lailla ohjeen mukaiset, päällyskangas on puuvillaa, jossa on mukana elastaania (sellaista johon tarttuu kaikki pöly ja langanpätkät), niin kuin käskettiin ja vuori charmeuseneulosta (ja hyvin kätevä sähköisen päällyskankaan kanssa). Poikkesin ohjeesta oikeastaan vain siinä että korvasin napin ja napinläven vasaralla lyötävällä nepparilla (se oli aika nerokas systeemi ja helppo, vaikka pilasinkin pari nepparia lyömällä huonosti), se vaikuttaa minusta kätevämmältä ja näyttää ammattimaisemmalta.

Kuvaaminen on vähän vaikeaa, housut ovat vain mustat ja suorat. Ja märät, laitoin ne maanantaiaamuna huuhteluainekylpyyn vähentämään sähköisyyttä ja ne olivat tietysti aivan märät illallakin. Tarkoitukseni oli ottaa kuvat tiistaiaamuna, mutta jouduinkin poikkeuksellisesti aamuvuoroon. Parempia kuvia saattaa olla luvassa myöhemmin.

Iltapäivällä makasin työaikana puoli tuntia liikuntasalin lattialla muutaman muun kanssa ja eräs nainen kiersi salia lyöden shamaanirumpua. Tarkoituksena oli rentoutua, ja vähän rentouduinkin. Muut ruumiilliset ja henkiset vaikutukset jäivät kyllä kokematta.

Illalla innostuin vielä kävelylle. Ja sain vastustettua karkinostokiusausta jättämällä silmälasit kotiin, en kehtaa mennä aurinkolaseissa kauppaan (ja unohdin että näen kyllä sen verran ilmankin että saisin sen karkin ostettua).

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hitsi, maata lattialla kuunnellen shamaanirumpua. Voisi tehdä terää. Taidanpa kaivaa piikkimaton esiin ja käydä pötköttelemään, jos pääsisin nukkumaankin joskus, ettei käy kuten sinulle, valvomista kahteentoista.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Shamaanirumpu oli aika eksoottinen minulle, mutta pidin kyllä sen äänestä.

Blog Widget by LinkWithin