Toisaalta olin itsekin aika ajoissa. Heräsin puolta tuntia aikaisemmin kuin normaalisti kun pelkäsin että bussi voi olla täysi ja ajattelin kävellä päätepysäkille (joka on kävellen vähän kauempana kuin normaali pysäkkini mutta bussilla matkaan menee 7 minuuttia kun se vähän kiertää) niin että pääsisin istumaan. Tai mahtuisin ylipäätään bussiin. Niinpä olin paikalla kymmenen minuuttia etuajassa. Ei tarvinnut onneksi odottaa pitkään ja pääsin matkaan hyvin, vaikka vähän jännittikin kun kuski ei ensin avannut ovia.
Olisin kyllä voinut mennä omallekin pysäkilleni, bussi oli paljon normaalia tyhjempi ja ilmeisesti kuskeja oli käytettävissä sen verran paljon että he pystyivät ajamaan ainakin tuon vuoron tavalliseen tapaan kahdella autolla (yleensä molemmat ovat täysiä).
Kotiin päin bussi oli vähän täydempi mutta kaikki mahtuivat kyytiin.
Ajattelin bussilakkoa niin paljon ja tein suunnitelmia sen varalle että tuntuu vähän oudolta että se loppuikin. Ei kyllä haittaa minua.
Täällä on eräs kirpputori, josta voi tehdä hämmentäviä löytöjä. Kuten vaikka ensipainoksen Laura Ingalls Wilderin tyttären Rose Wilder Lanen (joka oli toimittaja ja jonka elämä oli aika lailla yhtä masentavaa kuin äitinsäkin) kirjasta. Itse kirjaa kiinnostavampaa on minusta se että kirja on kuulunut lähetysaarnaajalle nimeltä Oscar W. Beckon, joka on taas lahjoittanut kirjan Taiwanissa sijaitsevalle kristilliselle koululle, jonka ensimmäiseen johtokuntaan hän kuului 50-luvulla (Google kertoi minulle tuon kaiken). Ostin kirjan lähinnä sen vanhojen kirjastoleimojen ja päällyspaperin ja eräpäiväkortin ja tahrojen takia mutta kirjan historia kolmella mantereella on aika mielenkiintoinen ja olisi kiinnostavaa tietää miten se päätyi Suomeen. Se ei tosin välttämättä ole niin suuri ihme kun kyseinen kirpputori on kristillinen. Mutta minusta aika hauskaa kuitenkin.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti