Tylsyyttä

Mieleni sopi maanantaina hyvin loskaan ja räntään. Tai ehkä ne aiheuttivat mielen tylsyyden. Mikään ei oikein tuntunut sujuvan, melkein menetin malttini töissä, toisessa työssä kone vain kaatuili eikä suostunut yhteistyöhön ja töiden jälkeinen retki kauempana olevaan kangaskauppaan epäonnistui. Tai onnistui siinä mielessä etten käyttänyt yhtään rahaa mutta olisin kyllä oikeasti tarvinnut kangasta uuteen olkalaukkuun.

Bussilakko ei kyllä ahdista, jos päivällä lukemani uutinen siitä, että esim. minun lähiöni liikenne pyritään turvaamaan, pitää paikkansa. En kyllä löydä sitä enää joten voi olla ettei se ollutkaan totta. En kyllä jaksa välittää.

En kyllä ole mitenkään ahdistunut tai masentunut nyt muutenkaan, vain tympääntynyt ja tylsistynyt ja väsynyt. Toisaalta minulla kyllä menee varmasti paremmin kuin sillä tyypillä, jonka teltan ja polkupyörän näin metsässä.
Jostain syystä ajatus siitä ei vain kauheasti piristä minua.


Kun minulla ei ole oikein muutakaan kirjoitettavaa niin laitan loppuun taas yhden kuvan melkein tasan viiden vuoden takaa Hollannista. Yhdellä kurssilla oli tehtävänä yökuvaus, en uskaltanut liikkua yksin kaupungilla yöllä joten kuvasin läheistä hautausmaata joskus illalla. Kuudelta oli aivan tarpeeksi yö minulle.