27.4.2010

Tiistai

Onneksi en ehtinyt liiaksi tottua siihen että minulla ei ole mitään ylimääräistä tekemistä, tämä viikko uhkaa olla täynnä töitä ja ohjelmaa, kaikenlaista kivaa. Se vain tuntuu oudolta, en ole tottunut olemaan kiireinen.
Mutta ainakin työtön voi ajatella aina että tuskin se kauhean kauan jatkuu, harvemmin kiire on ollut ongelmani.

Pelkään aina että unohdan jotain ja kirjoitan itselleni muistilappuja ja kalenterin täyteen listoja ja puhelimeen muistutuksia ja silti pelkään. Enkä yleensä unohda mitään.
Se on kai se suurin stressin aihe, en pelkää etten selviäisi töistä vaan sitä etten ehdi tai muista tehdä kaikkea mitä pitäisi.
Ei minulla kyllä ole mitenkään kauheasti muistamista tai tekemistä, yksi uusi kirja ja sen kansi, yhden pienen lehden taitto, yksi isompi lehtijuttu ja yksi pienempi Yhdistyksen (= varsinainen työnantajani) lehteen, sen lehden taittoa, Yhdistyksen nettisivujen uudistamisen aloittaminen (atk-tuki-ihmiset kiroilivat Wordpressin sellaiseen vaiheeseen jossa minä voin alkaa muokkaamaan sitä. En ollut tajunnut miten hankalaa sen asentaminen on, jos sen tekee kokonaan itse, onneksi joku muu osasi ja tajusi enemmän kuin minä), yhden reseptin haku terveyskeskuksesta (en tiedä milloin ehdin sinne ennen neljää) ja jonkinlainen joukko hoidettavia asioita ja muutamia iltamenoja. Ei mitään kamalaa tai kamalan vaikeaa (paitsi ehkä kirjoitushommat ja Wordpress) mutta vähän hermostuttavaa kuitenkin.






Onneksi on jotain asioita joista osaan nauttiakin. Kuten vaikka viime sunnuntaina retki Ruissaloon mukavan ihmisen kanssa. Aurinko paistoi ja näimme sinivuokkoja ja sisiliskon ja sammakoita ja pikkutikan ja tammia ja muuta sellaista (ja hirvittävän korkean ja kauhean pelottavan lintutornin johon en pystynyt kiipeämään) ja ostin kasvitieteellisestä puutarhasta uuden mehikasvin (viime vuonna ostamani ovat menestyneet yllättävän hyvin kahvikupeissa). Ajattelin kokeilla tänä vuonna sellaista että kävisin seuraamassa kevään edistymistä siellä, parin viikon päästä siellä on jo aivan erinäköistä.

2 kommenttia:

anne-mari kirjoitti...

Oikein kateellisena luen kiireistasi talla viikolla :) itse olen jumissa kotona taman viikon odottamassa erinaisia huonekalu- ja tavaratoimitusia. Asioilla on nakojaan tapana sumppuuntua paljon lyhyelle ajalle ja sitten ei taas tapahdu mitaan pitkaan aikaan.

Hyvaa tiistaita!

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Se kyllä tuntuu olevan totta että ikinä ei ole sopivasti :) Joko liikaa kiireitä tai sitten ei mitään tekemistä. Mieluummin kyllä otan kiireet, vaikka hermostunkin.

Blog Widget by LinkWithin