Perjantai

Onnistun ehkä luomaan itselleni mainetta tietokonebimbona töissä. Tietokoneen kursori katosi yhtäkkiä näkyvistä ja kun se ei ilmestynyt takaisin kävin sanomassa tietokonetuki-ihmiselle että hiireni katosi. Kun hän tuli katsomaan oli se tietysti palannut näkyviin. Onneksi hän tuli vain huoneen toiselta puolelta.

Tuon lisäksi kirjoitin vähän haastatteluani (blogin kirjoittaminen on helppoa, lehtijutun ei) ja kävin kokouksessa ja ostin ruokalasta simaa (se oli vähän stressaavaa, ensin piti löytää jostain tyhjiä pulloja, pakastuspulloja Salesta, ja muistaa ottaa ne mukaan ja niin edelleen. Ja tietysti piti miettiä olisiko sittenkin pitänyt tehdä se itse) ja olin mukana yhdellä juttukeikalla. Onneksi olin valokuvaajan roolissa eikä minun tarvitse kirjoittaa juttua. En ole erityisen hyvä kuvaamaan ihmisiä (se johtuu enemmän luonteestani kuin teknisistä taidoistani) mutta sain aikaan aivan siedettävän kuvan yhdestä haastateltavasta.

Sain äskettäin yhden pitkäkestoisen työn valmiiksi ja sain siitä palkankin. Aika sopivasti, huomasin nimittäin että tarvitsen farkut (olin kyllä vannonut että teen seuraavat itse mutta en kyllä ehdi nyt) ja sukkia ja ehkä jonkun t-paidan. Näin yhden kenkäkaupan ikkunassa tosi söpöt ja kätevän näköiset ballerinat, mutta ne pitää kyllä jättää sinne (kesäkenkäni ovat kyllä jo vähän huonossa kunnossa, yhdet ovat viisi vuotta vanhatkin ja ahkerasti käytetyt).

Huomasin torstaina ettei minulle sovi sellainen elämä, jossa on joka päivä, tai oikeastaan ilta, ohjelmaa ja ylimääräistä tekemistä. Varsinkin jos siihen kuuluu valvomista (yhteentoista esimerkiksi). Vaikka jutut olisivat hauskoja, ne vievät energiaa ja lopputuloksena olen väsynyt ja ärsyyntynyt ja tehoton ja kärttyisä. Ja ajatus siitä että joutuisin vappunakin olemaan sosiaalinen sai minut itkun partaalle. Joten päätin ettei minun ole mikään pakko olla sosiaalinen, vappunakaan, ja aion olla aivan erakko.

Se tuntuu niin tyhmältä, miten mukavat asiat voivat muka lisätä stressiä? Voisi ajatella että se on taas yksi merkki osaamattomuudestani mutta taidan ajatella positiivisesti ja syyttä introverttiyttä.