Tämänhetkisessä itseinhoangsissani on outoa se että olen poikkeuksellisesti ihan tyytyväinen ulkonäkööni. Muuten tunnen kyllä olevani aika epäonnistunut, ammatillisesti ja ihmisenä. En tiedä mistä angsti tuli tällä kertaa, ehkä syynä on se että minulla on vain puolitoista kuukautta töitä jäljellä (tosin sain viimeinkin kysyttyä siitä voinko jatkaa, minulle on myönnetty tukea elokuun loppuun, ja se vaikuttaa mahdolliselta, pääsisin kokemaan sen miltä tuntuu olla koko kesä töissä, tosin osa-aikaisena se ei ehkä niin haittaa?) tai sitten hormonitoiminta tai jokin. Tällainen itseinho on vähän uutta eikä yhtään kivaa.
Onneksi iltapäivällä oli jo vähän iloisempi olo.
Ja kevät edistyy (onneksi), vaikka minun mieleni olisi synkkä. Yritin päästä eroon ikävistä ajatuksista ajattelemalla mitä Ruissalossa tapahtuu nyt. Ei ihan tehonnut.
Jouduin melkein tunnustamaan ettei minulla ole mitään käsitystä P. Mustapään runoista, tai niiden asettelusta.
Tekstit
2 kommenttia:
Tuosta valokuvasta ja viimeaikaisista kirjoituksistasi yhdistyi mielessäni ajatus: Ehkä joskus elämässä on niin, että ne kauneimmat asiat vaativat taustalleen varjon, jotta tulisivat kunnolla näkyviksi.
Hieno valokuva. Kiitos, että kerrot kuulumisiasi!
Tuo kuva kyllä tarvitsee varjon, auringonpaiste oli liikaa kännykän kameralle, mielenkiintoinen ajatus :)
Lähetä kommentti