26.5.2010

Keskiviikko

Tiistai oli niin pitkä päivä etten ehtinyt edes kirjoittamaan blogia (lähdin kotoa ennen kahdeksaa aamulla ja palasin puoli kymmeneltä illalla), töitä ja työpaikan ulkoilupäivää ja iltakävelyä ja sellaista. Kuvittelin että olin kirjoittanut maanantaina jotain järkevää jonka olisin voinut julkaista tänään mutta olin aivan väärässä. Keskiviikko vaikuttaa yhtä pitkältä päivältä mutta sitten saattaa helpottaa vähän. Toivottavasti.

Olen kauhean kateellinen vastaantulijoille heidän vaatteistaan ja hiuksistaan. Tai en kaikille, mutta joillekin. Omat hiukseni ovat tällä hetkellä aika kauheat enkä osaa tehdä niitä paremman näköisiksi, toivon mukaan maanantainen kampaaja osaa. En vieläkään tiedä mitä haluan.

Ja vaatteeni ovat kauheita, tai ainakin kauhean tylsiä. Olen ostanut tänä keväänä aika paljon uusia kun joudun hyväksymään etten tosiaankaan mahdu niihin kesävaatteisiin joita ostin kun olin kymmenen kiloa kevyempi (en tiedä mitä käytin viime kesänä), ainakaan vielä (nyt mahdun sentään niihin uusin farkkuihin joita en voinutkaan käyttää), mutta ne vaatteet eivät ole mitenkään erityisen ihania. Lähinnä ne ovat halpoja. Eniten niissä minua häiritsee se että ne ovat todella neutraalin värisiä, lähinnä murretun vihertäviä. Epävärisiä siis, sellaisia joita olen vältellyt. Kai sen takia että ajattelen että neutraalit värit korostavat näkymättömyyttäni, että minun pitää taistella sitä vastaan. Mutta kaupoissa ei ollut parempiakaan värejä eikä minulla ole aikaa tai tarpeeksi taitoa tehdä itse. Ja ne ovat käytännöllisiä vaatteita (ja se on tylsää).

Ehkä se on hermostuttavaa että vaatteet jotka tekevät minut näkymättömämmäksi ja persoonattomammaksi eivät tunnu pahoilta. Tunnen sisimmässäni olevani käytännöllinen ja asiallinen ja vähän tylsä, stereotyyppinen kirjanpitäjä (ei millään pahalla kirjanpitäjiä kohtaan, tuntemani yksilöt ovat olleet mukavia, mutta heihin liittyy tiettyjä käsityksiä) joka teeskentelee olevansa taiteellinen ja käytännölliset vaatteet (aivan kuin vaatteeni yleensä eivät olisi käytännöllisiä...) palastavat sen sitten kaikille ja varmaan ottavat minulta pois sen vähän taiteellisuuden ja luovuuden joka minulla on. Käytännöllinen polkkatukka kuuluu samaan kategoriaan, pitkät hiukseni olivat kapinaa sitä vastaan. Ja nyt harkitsen hiusteni lyhentämistä enkä tiedä onko mitään muita vaihtoehtoja kuin se pelottava polkka.

Tänään olin muutenkin aika kamalan näköinen. Nukuin liian vähän ja olen muutenkin univelassa, en jaksanut taistella hiusten kanssa aamulla ja liian pitkät otsahiukset haluaisivat kaartua ties mihin suuntaan. Silmäni näyttävät turvonneilta ja saattavat ollakin, en ole siihen törmännyt ennen (mutta eipä minulla ollut ennen mustia silmäaluksiakaan, ne olen hankkinut parin viime vuoden aikana). Ja vaatteeni vaativat vain jotain keltaista näyttääkseen siltä että pukeudun CMYK-henkisesti: musta pitkähihainen ja hame, syaani toppi ja magentat sukkahousut. Ne olivat ehkä kapinaa neutraaleja värejä kohtaan, yritys pukeutua siistimmin yhteen tämän päivän tapahtumista ja osoitus kiireestä aamulla ja vaatekaappini puutteista.

En taida jaksaa siivota koko vaatehuonetta lähiaikoina mutta voi olla että minun kannattaisi käydä läpi vaatteeni. Ehkä siellä on piilossa jotain hauskaakin. Ja ainakin voin laittaa liian pienet vaatteet jonnekin säilytykseen.

7 kommenttia:

-TC- kirjoitti...

Tuunaa niitä vihreitä. Solmuvärjäys piristää.. Ompele kirkkaita extrataskuja, feikkipaikkoja.. Kukkasia.. Saahan niistä vaikka mitä :)

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Tuo voisi olla hyvä idea, minulla on paljon kirjontalankoja. Täytyy tehdä viikonloppuna vaatteiden inventaario ja uudistaminen :)

Torstai kirjoitti...

joskus vaatteet ahdistaa, mut se oikeesti auttaa kun kokeilee erilaista ja ettii itselleen omaa tyylin. tulee parempi mieli kun ei ole niin tyls'.

ja aina jollain on kauheampia vaatteit ku itell. miul tulee siit joteki hyv' olo .

joo sori ko selit'n, jep.

annakaisu kirjoitti...

Mun mielestä olet kyllä ihan oikeasti taiteellinen ja luova! Voisiko sellaista edes teeskennellä?

Toivottavasti maanantain kampaaja osaa antaa hyviä ehdotuksia. Itse olen viime vuosina saanut lisärohkeutta kampauksenvaihdoksiin (mullakin oli pitkään ne samat pitkät hiukset) ajatellessani, että hiuksethan ne vaan on. Ja tän ikäisenä vielä kasvavat takaisinkin, vaikka välillä lyhentäisi.

Anonyymi kirjoitti...

Kannatan kirjonta/tuunausideaa.
Vaikka sitten strömsön malliin:
http://svenska.yle.fi/matochfritid/hobbyartikel.php?id=1410

(Tuo tuli minulla joskus kirjanmerkattua, kun podin vähän samaa ongelmaa tylsien yksiväristen vaatteiden kanssa.En saanut koskaan aikaiseksi, kun en ole kätevä kirjomaan. Villalangalla on sekin hyvä ;) puoli, että käytännöllisyys vähenee, kun sitä ei enää voikaan pestä samoilla ohjelmilla kuin aiemmin. (Vai voiko?) ;) )

Tämä alkukesän valo tekee myös mulle aina tepposet, kun ne aiemmin niin hyviltä näyttäneet vaatteet paljastuukin väreiltään jo pesussa kulahtaneiksi.

Terhi

sanavahvistus: lumpl - lumppuja joo... =)

Eerika kirjoitti...

Polkkahan on ihana! Leikkautin juuri itselleni polkan, enkä ole pitkään aikaan ollut näin tyytyväinen hiuksiini. Onhan se käytännöllinen, mutta myös pirteä.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Annakaisu, lyhyemmät hiukset ovat kyllä vapauttavat, uskaltaa kokeilla kaikenlaista.

Terhi, aika ihanaa kirjontaa, tuollaisesta juuri pidän. En kyllä tiedä miten t-paitakangas ja villalanka pitävät toisistaan mutta sitä voisi testata jollain huonommalla paidalla. yhdessä paidassa oli reikiä, siihen voisi tehdä jotain sellaista kirjontaa.

Eerika, olen kyllä katsonut ohikulkijoiden polkkatukkia ja joillakin ne ovat kyllä tosi hauskat. Minusta vain tuntuu ettei minulle ole muuta vaihtoehtoa kuin se malli joka minulla oli kuukkiluokalla ja jossa minua luultiin opettajaksemme :)

Blog Widget by LinkWithin