Keskiviikko

Tiistai oli niin pitkä päivä etten ehtinyt edes kirjoittamaan blogia (lähdin kotoa ennen kahdeksaa aamulla ja palasin puoli kymmeneltä illalla), töitä ja työpaikan ulkoilupäivää ja iltakävelyä ja sellaista. Kuvittelin että olin kirjoittanut maanantaina jotain järkevää jonka olisin voinut julkaista tänään mutta olin aivan väärässä. Keskiviikko vaikuttaa yhtä pitkältä päivältä mutta sitten saattaa helpottaa vähän. Toivottavasti.

Olen kauhean kateellinen vastaantulijoille heidän vaatteistaan ja hiuksistaan. Tai en kaikille, mutta joillekin. Omat hiukseni ovat tällä hetkellä aika kauheat enkä osaa tehdä niitä paremman näköisiksi, toivon mukaan maanantainen kampaaja osaa. En vieläkään tiedä mitä haluan.

Ja vaatteeni ovat kauheita, tai ainakin kauhean tylsiä. Olen ostanut tänä keväänä aika paljon uusia kun joudun hyväksymään etten tosiaankaan mahdu niihin kesävaatteisiin joita ostin kun olin kymmenen kiloa kevyempi (en tiedä mitä käytin viime kesänä), ainakaan vielä (nyt mahdun sentään niihin uusin farkkuihin joita en voinutkaan käyttää), mutta ne vaatteet eivät ole mitenkään erityisen ihania. Lähinnä ne ovat halpoja. Eniten niissä minua häiritsee se että ne ovat todella neutraalin värisiä, lähinnä murretun vihertäviä. Epävärisiä siis, sellaisia joita olen vältellyt. Kai sen takia että ajattelen että neutraalit värit korostavat näkymättömyyttäni, että minun pitää taistella sitä vastaan. Mutta kaupoissa ei ollut parempiakaan värejä eikä minulla ole aikaa tai tarpeeksi taitoa tehdä itse. Ja ne ovat käytännöllisiä vaatteita (ja se on tylsää).

Ehkä se on hermostuttavaa että vaatteet jotka tekevät minut näkymättömämmäksi ja persoonattomammaksi eivät tunnu pahoilta. Tunnen sisimmässäni olevani käytännöllinen ja asiallinen ja vähän tylsä, stereotyyppinen kirjanpitäjä (ei millään pahalla kirjanpitäjiä kohtaan, tuntemani yksilöt ovat olleet mukavia, mutta heihin liittyy tiettyjä käsityksiä) joka teeskentelee olevansa taiteellinen ja käytännölliset vaatteet (aivan kuin vaatteeni yleensä eivät olisi käytännöllisiä...) palastavat sen sitten kaikille ja varmaan ottavat minulta pois sen vähän taiteellisuuden ja luovuuden joka minulla on. Käytännöllinen polkkatukka kuuluu samaan kategoriaan, pitkät hiukseni olivat kapinaa sitä vastaan. Ja nyt harkitsen hiusteni lyhentämistä enkä tiedä onko mitään muita vaihtoehtoja kuin se pelottava polkka.

Tänään olin muutenkin aika kamalan näköinen. Nukuin liian vähän ja olen muutenkin univelassa, en jaksanut taistella hiusten kanssa aamulla ja liian pitkät otsahiukset haluaisivat kaartua ties mihin suuntaan. Silmäni näyttävät turvonneilta ja saattavat ollakin, en ole siihen törmännyt ennen (mutta eipä minulla ollut ennen mustia silmäaluksiakaan, ne olen hankkinut parin viime vuoden aikana). Ja vaatteeni vaativat vain jotain keltaista näyttääkseen siltä että pukeudun CMYK-henkisesti: musta pitkähihainen ja hame, syaani toppi ja magentat sukkahousut. Ne olivat ehkä kapinaa neutraaleja värejä kohtaan, yritys pukeutua siistimmin yhteen tämän päivän tapahtumista ja osoitus kiireestä aamulla ja vaatekaappini puutteista.

En taida jaksaa siivota koko vaatehuonetta lähiaikoina mutta voi olla että minun kannattaisi käydä läpi vaatteeni. Ehkä siellä on piilossa jotain hauskaakin. Ja ainakin voin laittaa liian pienet vaatteet jonnekin säilytykseen.