Perjantai

Pidän listoista. Tälle viikolle tein jokaiselle päivälle oman ja tunsin suurta tyydytystä kun sain vetää yli tehtyjä töitä.

Jouduin myöntämään että uudet farkkuni saattavat olla oikeasti vähän liian pienet, eivätkä vain tiukat uusien farkkujen tapaan. Vähän masentavaa. Täytyy varmaan yrittää laihtua.

Kuuntelin rentoutusohjelmaa ennen nukahtamista. Se oli varmaan sattumaa mutta en ole nukkunut niin huonosti pitkään aikaan, heräilin ja näin painajaisia. Eräässä unessa minulla oli koira (valkoinen terrieri), jonka unohdin suurimmaksi osaksi aikaa, pidin sitä jossain kaapin päällä ja ruokin ehkä kerran viikossa, vettä se ei saanut ikinä. Lopulta joku pelasti sen (se oli ihan hyvässä kunnossa ja purikin minua). Sitten heräsin ja minulta kesti vähän aikaa muistaa kuka olen ja ettei minulla ole mitään lemmikkejä, ja jos olisikin niin tuskin unohtaisin niitä. Ei pitäisi lukea juttuja huonosti käyttäytyvistä ja kohdelluista koirista illalla, näköjään.


Ditty Bops on aika hyvää maalausmusiikkia, pääsin jopa vähäksi aikaa sellaiseen flow-tilaan (ennen kuin stressi taas palasi). Tuosta pitäisi kansikuva tähän tyyliin.

Minulle tuli aamulla vähän kiire ja jouduin ottamaan ensinmäiset löytyneet sukkahousut jotka eivät olleet rikki. Neonpunaiset. En ole aivan varma siitä mistä ne ovat päätyneet kotiini, ehkä ne ovat olleet samassa pakkauksessa harmaiden kanssa mutta ainakin ne ovat pirteät. Kukaan ei kommentoinut niitä töissä mutta aamulla bussissa kuvittelin että kaikki tuijottivat jalkojani.


Minulla on kesäkengät! Löysin netistä tosi söpöt kengät, sellaiset jotka näyttävät hyviltä kävellä mutta ovat kaikkea muuta kuin urheilullisen näköiset. Kävin keskiviikkona neljässä kaupassa jossa netin mukaan myydään Clarksin kenkiä, parissa oli ne unelmakengät, mutta koot olivat liian pieniä (minun jalkani ei mahdu kokoon 7). Valmistauduin tekemään retkiä kauppakeskuksiin mutta kävin vielä katsomassa yhden pienen vanhan kaupan joka on työpaikkani vieressä. Ja heillä oli jättikoko ja niin ystävällinen palvelu että taidan käydä siellä jatkossakin, jos minulla on varaa kenkiin lähivuosina. Tuota kenkää saisi aniliininpunaisenakin mutta ei tietenkään Turusta (jäi melkein saamatta nuo mustatkin, joku rouva oli sovittanut niitä minua ennen mutta hänellä oli vielä isompi jalka). Netistä varmaan saisi mutta sovittamatta on hankala ostaa enkä halua olla sellainen ihminen joka tutkii tuotteen liikkeessä ja sitten ostaa netistä. Ja ovat nuo mustatkin hyvät ja toimivat ehkä paremmin kaikenlaisten sukkahousujen kanssa. Ja vaaleanpunainen kauteni saattaa loppua milloin tahansa.

Iltapäivällä minulle selvisi että pahin stressin aiheeni taitaa olla se lehtijuttu, joka minun pitäisi kirjoittaa. Pääsin sen kanssa vähän eteenpäin ja oloni oli heti kevyempi. Luulisi että minun olisi helppoa kirjoittaa juttu kun joka päivä kirjoitan melkein sen verran mutta sen pitäisi olla hyväkin. Tai ainakaan ei nolostuttavan huono. Jostain syystä sellainen juttu tuntuu paljon henkilökohtaisemmalta kuin blogi.