Perjantai

Työmatkapyöräily on aika kivaa, vaikka siinä tulikin vähän liian kuuma (mutta kesällä minulla on muutenkin koko ajan vähän liian kuuma joten ei sillä ole ehkä niin väliä). Alkumatka on tosi tylsä, nelisen kilometriä ison tien vartta lähiöstä keskustaan, tosin tien varrella kukkii kaikenlaista kivaa. Sitten keskustan läpi, sieltä menee onneksi pyörätie (en uskalla ajaa autojen keskellä) ja sitten tulee reitin paras osuus, Aurajoen vartta ja teatterin kohdalta yli ja sitten on vielä yksi korkea mäki ja sitten olen töissä. Aikaa menee vähemmän kuin bussilla, sen huomasin.

Minulla oli kotona hirvittävän suuri ampiainen. Onneksi en ollut yksin ja seuralainen heitti sen ulos.

Keskiviikon kirjanmyyntitapahtuma oli vähän hämmentävä. Minua pelotti aivan kauheasti mennä sinne ja harkitsin jo että soittaisin isälleni ja sanoisin etten pystyisi siihen mutta menin kuitenkin ja ei se ollut niin kauheaa vaikka yhdistyksen jäsenet mainitsivat pariinkiin otteeseen sen miten ujolta näytin (ja yksi sanoi "kui sää oot niin surumielisen näköinen, naisihminen"). Myin tarpeeksi kirjoja ja minut päästettiin pois ennen illan luentoa. Tuo oli vähän erilainen yhdistys kuin se missä olen töissä, he kokoontuvat hienossa ravintolassa ja ovat sellaisia vanhempia porvallisia herrasmiehiä, mutta he olivat minulle ystävällisiä.

Tietokoneettomuus ei ole niin kamalaa kuin kuvittelin, parin päivän perusteella ainakaan. Ehkä sen takia että olen ollut kauhean kiireinen ja vailla konetta vain kotona. Ja sielläkin on iPhone, jolla pääsee sähköpostiin ja Facebookiin.
Toisaalta se kyllä ahdistaa. Onnistun välillä unohtamaan kauheuden ja rentoudun ja sitten muistan sen.