Tiistai

Viikko ei alkanut kauhean hyvin. En ole vieläkään oppinut että jos nukkuu koko viikonlopun vähän huonosti niin ei kannata lukea sunnuntai-iltana kirjaa josta ei pääse eroon kuin ties kuinka myöhään. Olin aamulla niin väsynyt etten ollut varma siitä pysyvätkö silmäni edes auki, ja niin hidas etten ehtinyt oikeaan bussiin. Bussissa huomasin että unohdin kuulokkeet kotiin, tarkoitukseni oli kuunnella töissä siitä yhdestä haastattelusta tekemääni nauhoitusta. Se etten voi saattaa kyllä olla ihan hyvä, kuunteleminen vie kauheasti aikaa (olen purkanut yhden kolmasosan, kahteentoista minuuttiin meni yli tunti) ja en tiedä tekisikö se edes juttuani paremmaksi.
Ja sitten melkein unohdin jäädä pois oikealla pysäkillä.
Sentään muistin laittaa kaikki vaatteet päälle ja vielä oikeinpäin ja ehdin harjata (tosin kiireessä valitsin sukkahousut jotka eivät ole pysyä päällä) hiukseni vaikka ne hapsottavat sen verran että niille olisi voinut tehdä muutakin (sain äidiltäni ilmakihartimen joka on aika kätevä otsatukan kanssa).

Bussikorttini viimeinen käyttöpäivä on tiistaina enkä osaa päättää mitä teen. Tiedän mitä minun pitäisi tehdä, alkaa pyöräilemään töihin, mutta se ei oikein innosta, varsinkin kun loppuviikolle on luvattu sadetta ja kun olen ehtinyt tottua kausikortin ihanuuteen ja siihen että voin tehdä vaikka minkälaisia retkiä eikä minulla oikein edes ole vaatteita jotka ovat sekä pyöräily- että työkelpoisia. Fiksu ihminen tietysti pyöräilisi urheiluvaatteissa ja vaihtaisi ne töissä mutta se tuntuu jotenkin hassulta. Minun pitäisi myös löytää jostain blogiaikaa, nyt kirjoitan lähinnä bussissa.
Toisaalta, pyöräily tekisi hyvää ja on aika hauskaa. Pitäisi vain kaivaa se esille ja katsoa onko se edes ajokelpoinen. Mutta vasta tiistai-iltana, sen verran annan periksi itselleni.
Ja ehkä voin antaa luvan itselleni siihen että hyvällä ilmalla pyöräilen ja huonolla menen bussilla, se on se mitä oikesti haluaisin tehdä. Enkä kyllä tiedä miksi en voisi, ei kai minun ole aina pakko totella sitä pientä ääntä joka sanoo mitä minun pitää ja kuuluu tehdä.