Perjantai

Minulla oli iltapäivällä parempi olo kuin aamulla, joten en kai ollut ihan tyhmä kun menin töihin.
Tämän kevään flunssissa on sekin mielenkiintoista että viime kerralla minulta jäi väliin yksi iso sosiaalinen juttu, tällä kertaa ei toivottavasti (mahdollisille kutsuvieraille tiedoksi ettei pitäisi olla tartunnan vaaraa sen suurempaa kuin tällä hetkellä muuallakaan, tauteja tuntuu olevan liikkeellä).

Töissä oli selvitty hyvin ilman minuakin, tosin poissaoloni oli aiheuttanut yhdelle ihmiselle turhaa työtä (tosin kuvittelen kertoneeni hänelle tekeväni sen jutun itse, eikä se ollut edes mikään kiireellinen).

Oli jotenkin outoa olla ihmisten parissa parin päivän hiljaisuuden jälkeen. Minusta tuntui siltä kuin olisi ollut jotenkin vaikeaa palata rooliini ja minääni, aivan kuin aivoni olisivat olleet nukkumassa alkuviikon enkä aivan muistaisi miten ollaan minä (aivoni eivät ole ihan hereillä muutenkaan, taisin sanoa vähän outoja juttuja ihmisille).

Hain uudet kenkäni venytyksestä, kahdeksalla eurolla niistä tuli aika lupaavan tuntuiset. Nyt pitäisi vain uskaltaa käyttää niitä, jalkani ovat sopivasti juuri parantuneet helatorstain jäljiltä (silloin kävelin uusilla kengillä noin puoli kilometriä).

Bussilla kulkeminen motivoi kummasti työmatkapyöräilyyn, harmi vain etten uskalla vielä liikkua niin paljon. Bussi oli aivan täysi jo keskustassa, niin että jouduin seisomaan, siellä oli kuumaa, ihmiset ärtyisiä ja jollakin todella ikävä yskä. Ja joka pysäkillä kyytiin tuli vain lisää väkeä.