Minua pyydettiin maanantaina kolmeen vapaa-ajan juttuun ja kieltäydyin kaikista, kiireisiin vedoten. Ja olen kiireinen. Oikeasti. Jutut olisivat saattaneet olla kyllä kiinnostavia (paitsi yksi) ja tunsin kauheaa syyllisyytä kieltäytyessäni. Se on osittain automaattinen reaktio, kieltäydyn aivan liian helposti. Toisaalta en tiedä pitäisikö minun suostua kaikkeen vain sillä perusteella että minua on pyydetty, ottamatta huomioon sitä haluanko tehdä jotain oikeasti. Koska jos kieltäydyn kutsut loppuvat, mikä sekin on totta. Toisaalta taas minusta tuntuu että minulta vaaditaan, yleisesti tai ehkä se olen minä itse, paljon enemmän aktiivisuutta kuin muilta. Muut voivat olla jaksamatta mutta minulla pitäisi aina olla tosi hyvä syy. Ja hyväksi syyksi ei riitä kiire tai väsymys tai se ettei jaksaisi olla sosiaalinen. Jos pyydetään niin pitää mennä. Se on aika vaikeaa, tietää milloin voi kieltäytyä ja miten paljon. Kaikkiin kutsuihin ei kai tarvitse vastata myöntävästi, mutta toisaalta jos minut jätetään omiin oloihini en tee varmaan mitään.
Joka tapauksessa tällä viikolla minulla on oikeasti hyvää syy olla menemättä. Sivutöiden kanssa on ehkä vuoden kiireisin viikko ja muutama sovittu meno, sellaisia joista saa energiaa ja jotka eivät stressaa (toisin kuin ehkä ehdotetut).
Silti, tiedän että minun pitäisi olla vastaanottavaisempi ja se on ehkä se ongelma. Minun on vaikeaa tehdä asioita joita minun pitäisi tehdä, omaksi parhaakseni.
Pitkät työpäivät ovat tuoneet uuden ongelman: minun pitäisi keksiä hyvä evässysteemi. Olen niin myöhään töissä että tarvitsen illallista vastaavan aterian, pelkkä leipä tai hedelmä ei riitä jos olen töissä kahdeksaan. Olen ostanut salaattia tavaratalojen ateriatiskeiltä, mutta huomannut että valikoima on yllättävän suppea (jos ei pidä sipulista) ja kyllästyin syömään aina samaa salaattia. Kokeilin sen tyyppistä ateriaa kuin kotona, banaani ja ananasta kulhossa ja päällä jogurttia mutta en millään pystynyt ostamaan maustettua jogurttia ja litran purkki ei kulu minulta tarpeeksi nopeasti niinpä päädyin ostamaan viiliä, mutta se muovipurkkien määrä ei tunnu hyvältä, jos työtahti jatkuu tällaisena pitempään. Nyt ostin pikakaurapuuroa annospussissa, ei kauhean ympäristöystävällistä tietysti sekään mutta halpaa ja terveellistä, kai.
Satoi kun kävelin iltapäivätöihin, kauniisti. Pidän sateesta ja sateessa kävelystä ja vesipisaroista jotka iskeytyvät katuun ja aaltoilevista jalkakäytävistä (kunhan ei ole tulvan vaaraa). Pidän myös uudesta sateenvarjostani, vaikka se edelleenkin näyttää tylsältä. Enkä välitä siitä että jalkani kastuvat.
Joku mies soitti panhuilulla Päivänsädettä ja menninkäistä kävelykadulla sateessa.
Uiminenkin oli aika hauskaa sateessa. Vesi oli sen verran lämmintä ilmaan verrattuna että se höyrysi ja jotenkin sateessa oli tunnelmallista. Harmi että maauimalakausi loppuu parin viikon päästä.
Aloin huolestua kun eräs tilaamani kirja ei ole saapunut, vaikka tilasin sen joskus kuukausi sitten. Nyt huomasin että he olivat lähettäneet kolme viikkoa sitten sähköpostin jossa he ilmoittivat peruneensa tilauksen, jostain syystä (ehkä siitä että kirja on nyt halvempi).
Tekstit
5 kommenttia:
Miten olisi, jos ostaisit kotiin isossa purkissa maustamatonta jogurttia ja ottaisit siitä pienen määrän esim. pakasterasiaan töihin mukaan evääksi? Toimii ainakin mulla, mutta vaatii tietenkin jääkaapin päivän ajaksi. Myös evässalaatti on aika näppärä tehdä itse ja siten saa ainakin juuri niitä aineksia, mitä haluaa. Salaatin ruokaisuuttahan voi tarpeen mukaan lisätä esim. pastalla tai riisillä. Mutta jälleen: vaatii sen jääkaappisäilytyksen. Onkohan sulla siihen mahdollisuutta?
Mä käytin töissä, jossa ei ollut mahdollisuutta jääkaappiin, useinkin sellasta salaattia että otti mukaan tomaatin tai pari, salaatinlehtiä, kurkkua, paprikaa (säilyvät hyvin kyllä päivänä ajan..) ja sitten pirkan tonnikalaa provencen yrteillä. Kätevä annospussi eikä vaadi kylmäsäilytystä avaamattomana.
Niinä päivinä kun olin kohteissa joissa oli jääkaappi, ostin litran jugurttia ja myslipaketin. Säilytin niitä työmaalla ja sitten ruokatunnilla heittelin myslin ja jugurtin kupissa sekaisin ja pistelin poskeeni.
Jääkaappi on kyllä, mutta suurin ongelma on se että minulla on kaksi työpaikkaa ja laho pää ja luulen että unohdan eväät väärään jääkaappiin (tai laukkuun) :) Kotona tehdyt eväät olisivat parhaat, mutta salaattiaineet alkavat olla sen verran hinnakkaita ja huonoja etten raaski ostaa niitä kotiin ja suurin ongelma on se etten jaksa ja ehdi tehdä eväitä niin että ostaminen tuntuu kätevämmältä. Onneksi ensi viikolla pitäisi jo helpottua ja kaurapuuro tuntuu ihan kätevältä.
Kun mä rupesin tekemään 12 tuntisia työpäiviä ajattelin et voi kauhee sit tarvii rahdata eväitäkin ihan hirveesti. Mut oon kehitelly hyvän päiväjärjestyksen: kotona kunnon aamupala, sit aamupäivällä välipala ja kunnon ruoka vasta siinä kahden maissa ja illemmalla vielä välipala. Sillai oon pärjänny aika hyvin sen yhden kunnon ruuan kanssa. Ja illalla kotona laitan vielä seuraavan päivän ruuan niin useimmiten syön sitä sit sillon illallakin.
Joskus on kyllä niin kiire ettei todellakaan ehdi syömään noin usein, hyvä kun kerran.. mut siinä on se hyvä et kun on kiire ei ehdi huomata nälkääkään. Paitsi sit joskus kun pysähtyy...
Niin ja niitä hyviä välipaloja on mun mielestä banaanit ja omenat ja myslipatukat ja muut sellaset terveellisemmät keksit ja ruispalat. Ne voi säilyttää kassissakin niin ei unohdu mihkään väärään paikkaan.
Jos pyydetään, niin ei tarvitse mennä.
Usein vaan tuppaa olemaan niin, että kun saa aikaiseksi lähdettyä johonkin, siellä onkin kivaa!
Kyllä ihmisten ilmoilla oleilu usein kotona (teeveen / tietsikan ?)äärellä möllöttämisen voittaa.
Minttu
Lähetä kommentti