Sisustusta

Olen oppinut viime aikoina paljon uutta sängyistä, sellaista mikä ei ole välttämättä selvää kapeassa sängyssä nukkuvalle ihmiselle, joka ei ole ikinä ostanut esim. patjaa (sängyn ostin vain kun vuokranantaja myi sen minulle). Esimerkiksi opin sen että helmalakana voi olla aivan hyvin puoliksi tekokuitua kun sen päällä ei ole tarkoitus nukkua, vaan siihen tarvitaan sijauspatja (opin myös että sijauspatja on huonekaluliikkeiden käyttämä termi, ei petaus-) ja toinen lakana. Ja sen että kuviollinen patja voi näkyä lakanan läpi ja sen että 140 senttiä on sen verran harvinainen koko sängylle että lakanoiden löytyminen voi olla vähän vaikeaa.

Sisustusprojektini tuntuvat aina päättyvän siihen että pyöräilen ympäri Raisiota pahvilaatikoiden perässä. Tällä kertaa minulla ei ollut edes pyörää (ja siitä olisi ollut hyötyä).

Lahjasänky tulee vähän kalliiksi, vaikka kuitenkin halvemmaksi kuin uuden ostaminen (minun on paras käyttää tuota sänkyä pari vuotta). Tarvitsee sen sijauspatjan ja tarpeeksi leveän lakanan ja helmalakanan (se ei tietysti ole aivan pakollinen, kätevä vain kun teeskentelee ettei oikeasti nuku vuodesohvalla) ja päiväpeiton (ei myöskään pakollinen mutta lisävaruste siihen sängyksi naamiointiin). Tutkin lakanoita ja patjoja ja päiväpeitteitä netistä ja tulin siihen tulokseen että halvimmat lakanat saa Kodin Ykkösestä, halvimmat patjat Jyskistä ja halvimmat peitot Ikeasta. Ja kun Kodin Ykkönen ja Jysk ovat naapureina kätevän bussimatkan päässä niin selviän vähällä, kun se päiväpeitto ei ole mitenkään pakollinen.

Olin väärässä. Minulle selvisi että Jysk oli muuttanut, mutta menin kuitenkin Kodin Ykköseen, lakanat ovat melkein tärkeimmät, patjan ehtii myöhemminkin. Selvisin lakanaostoksista helposti (tosin ne olivat masentavan kalliita laatuunsa nähden, täytyy varmaan jatkossa yrittää ommella itse, mutta en tiedä pääseekö siinä sen halvemmalla kun sijauspatjan pussiin [kätevä keksintö] menee yli neljä metriä kangasta ja tavalliset lakanat eivät oikein minulla pysy paikallaan) ja kello oli vähän ja Ikea ja Jyskin uusi osoite aika lähellä joten kävelin sinne. Bussillakin olisi päässyt mutta pihiys iski, Ikea on juuri Raision puolella ja bussikorttini ei käy sinne asti.

Kävelin sitten sen pari kilometriä huonoissa kengissä (yksi varvas tuntuu tänään siltä kuin sitä olisi pahoinpidelty), kantaen lakanoita (jotka ovat yllättävän painavia) ja kannettavaa tietokonetta, jonka lainasin isältäni, se ei ole ehkä Applen kevyimpiä malleja. Ja tietysti aurinko paistoi ja minulle tuli liian kuuma, epämukavuus liittyy aina tällaisiin retkiin.

Pääsin lopulta Ikeaan, jätin muun omaisuuteni säilytyslokeroon (ja pelkäsin koko ajan että hukkaan avaimen, olisi ollut aika noloa ja kauheaa kadottaa se tietokone) ja kiersin koko myymälän läpi kun en muistanut että vuodevaatteet ovat alakerrassa. Yläkerrassa törmäsin sijauspatjoihin, olin jo suunnitellut että ostan sen Ikeasta kun Jysk näytti olevan niin kaukana, valtavan parkkipaikan ja pellon takana (tuollaisia kauppoja ei ole suunniteltu jalankulkijoille) mutta niitä näytti olevan kahta mallia, valtavan kalliita ja niin ohuita että ne näyttivät enemmän kesäpeitoilta. Jätin väliin mutta päiväpeite oli halpa ja oikeaa tyyliä (ja liian iso ja eri valkoista kuin uudet lakanani mutta ei sillä niin väliä). Minun pitäisi tietysti tehdä se itse mutta kankaat tulevat aika kalliiksi. Ja minulla ei ole oikein aikaa/energiaa.

Ikean mantelikakku oli virkistänyt minua sen verran että jaksoin kävellä Jyskiin (tässä vaiheessa minulla oli jo kaksi kassia toisella olalla roikkumassa, lakanoita ja tietokonetta ja päiväpeittoa ja taisin näyttää vähän hassulta), vähän vaarallista reittiä (ilmeisesti sitä ei ole tarkoitettu lainkaan jalankulkijoille kun piti kävellä autojen seassa). Vain huomatakseni, että heidänkin patjansa ovat sitä peittoluokkaa, kauhean kalliissa ei ollut edes oikeaa kokoa. Ikea on huokutellut naapuriinsa entisille pelloille kauppoja ja Jyskin naapurista löytyi Asko. Heiltä ei löytynyt edes oikeaa kokoa ja epätoivoisena yritin vielä seuraavaa Sotkaa (johon suhtaudun aika epäluuloisesti). Yllätykseni sieltä löytyi oikea koko, sopivan paksuisena ja eikä edes järkyttävän kalliina (vaikka kalliimpana kuin toivoin).

Sitten piti päästä vielä kotiin. Jos en välttäisi puheluita ja minulla olisi ollut numero olisin saattanut soittaa taksin, nyt raahasin tavarani (patjapaketti oli vähän hankala, se oli taitettu kahtia ja rullattu tiiviisti niin että se oli liian paksu kainaloon ja liian pitkä ykdessä kädessä kannettavaksi niin että ainoa vaihtoehto oli kantaa sitä kahdella kädellä) takaisin Ikeaan kun jotkut bussit lähtevät sen edestä. Niiden aikatauluista oli vain vaikeaa ottaa selvää ja kun näin yhden bussi ajavan täysin Ikean ohi päätin että voisin kävellä Turkuun päin, niin että voisin käyttää bussikorttia ja bussejakin saattaisi kulkea ohi useammin. Menin käymään Ikeassa sisällä katsomassa jos saisin tavarani mahtumaan säilytyslokeroon niin että voisin ostaa vielä sellaisen ison Ikea-kassin johon patjakin mahtuisi mutta ei onnistunut kun tulin takaisin ulos niin näin kun Kauppatorille matkaava bussi lähti pysäkiltä. Sen perässä tuli toinen mutta se oli menossa pidemmälle Raisioon ja vasta vartin päästä.

Joten lähdin kävelemään Turkuun. Matkaa seuraavalle bussipysäkille ei ollut onneksi kuin puolisen kilometriä ja seuraava bussi tuli paikalle viidessä minuutissa. Ajattelin että menen sillä torille ja sitten toisella bussilla kotiin mutta kun olin koko ajan ehkä kolmen neljän kilometrin päässä kotoa (harkitsin vähän kävelyä kotiin mutta se tuntui liialliselta) ja kun bussi kiersi puolentoista kilometrin päästä alkoi minusta tuntua siltä että olisi tylsää tehdä kahdeksan kilometrin bussikierros ja ehkä joutua seisomaan täydessä bussissa kun olin kerran niin lähellä ja niin jäin pois ja kävelin loppumatkan kotiin. Ja olin vähän väsynyt (ja kotona piti laittaa vielä sänky kuntoon ennen kuin pääsin nukkumaan eikä se ollut niin yksinkertaista, ensin piti pyyhkiä pölyt sängynaluslaatikoista ja täyttää yksi niistä kesävaatteilla, sitten piti laittaa helmalakana paikoilleen ja todeta että se oli aivan liian ryppyinen ja silittää se ja sitten piti pujottaa patja pussiin ja inhoan peittojenkin laittoa pussilakanoihin [lakana olisi tietysti pitänyt pestä ensin mutta en ehtinyt nyt] ja niin edelleen ja sänky ei tietenkään näytä niin hienolta kuin kuvitelmissani mutta siinä on aika hyvä nukkua joten ehkä se on kaiken rahan ja vaivan arvoinen).

Ja sitten pitäisi siivota muutoksesta aiheutunut kaaos. Esimerkiksi keksiä mitä teen vanhalle sängylleni joka on nyt poikittain ruokapöytäni ja työpöytäni välissä niin että saa vähän pujotella päästäkseen keittiöön.