Tiistai

Aloitin viimein lääkityksen siitä sisälläni olevasta pallosta poispääsemiseksi. Uuden lääkkeen aloittaminen on hermostuttavaa, kun pitää lukea ohjeet tarkkaan että osaa toimia oikein mutta samalla alkaa pelkäämään kaikkia mahdollisia sivuoireita ja huolestumaan siitä voinko olla aivan varma siitä ettei minulla ole maksakasvainta (sama ilmiö esiintyy verenluovutuksen yhteydessä). Ja siitä että minun vaivaani ei mainita pakkausselosteessa (se menee ehkä yhden laajan otsikon alle) ja lääkkeenotto-ohjeet ovat erilaiset, mutta kaipa pitää luottaa lääkäriin.
Toivottavasti lääkkeet tehoavat, sivuvaikutuksitta. Ensimmäisen tabletin jälkeen olo on aivan samanlainen, mutta ei kai se niin pian tunnukaan. Mielenkiintoista nähdä vaikuttaako lääke mieleeni, se on kuitenkin hormonia.

Täällä oli pieni sähkökatkos. Sekin oli vähän hermostuttavaa, ei muuten mutta pelkään pakastimeni sulamista, se on nyt niin täynnä kaikkea hyvää.

Yksi suurempi jännityksen aihe sai selvästi minut muutenkin hermostuneemmaksi.

Täällä oli vahattu lattiat päivän aikana. Niin hyvin että jouduin käyttämään voimaa saadakseni oven auki. Ihan kuin tämä olisi tapahtunut aikaisemminkin.

Kävin illalla pienellä kävelyllä ja huomasin että ennen kuutta on jo pelottavan pimeää. Joku pikkutyttö oli aseistautunut taskulampulla, mikä oli kätevää hänelle mutta vähemmän kivaa vastaantulleille, minulle ja erityisesti yhdelle pyöräilijälle.

Postilakko oli päättynyt ja palasin juuri sopivasti kotiin kun postinkantaja oli ovellani. Se oli hyvä kun muuten olisin joutunut hakemaan pakettini postista.