Maanantai

Luulisi että minulla olisi nyt enemmän aikaa blogille mutta silti tuntuu olevan liikaa tekemistä. Onneksi puuhakkuus toimii hyvänä lääkkeenä ahdistukselle (jos ei väsymykselle), sen jälkeen kun yhtenä yönä heräilin vähän väliä ja olin varma että alakerrassa oli tulipalo, mielialani on ollut parempi (olin kerrankin kiitollinen riiteleville naapureille, kun he tappelevat kaikki on normaalia). Olen muun muassa jatkanut kokeilujani tomaattiruokien kanssa, opin että pystyn syömään papuja (niiden liottaminen on kyllä liian hermostuttavaa minulle, ostin valmiita papuja pahvipakkauksessa). Nyt pitäisi vain keksiä mitä muuta voisin syödä, luulen ettei voi syödä tomaattimurskaa, vaikka sen joukossa olisikin papuja tai herneitä tai linssejä (viimeisimmässä kokeilussa oli niiden papujen lisäksi kolmea sorttia linssejä ja vielä pakasteherneitä) kovin montaa viikkoa putkeen.

Ja uusi laukkuni on valmis, siihen on mennyt suuri osa ajasta. Leikkaamiseen kolmisen tuntia ja ompelemiseen varmaan seitsemän. Kun kankaatkaan ja muut materiaalit eivät olleet erityisen halpoja ja vaativat yhden kaupunkiretken ja yhden kävelylenkin ompelutarvikeliikkeeseen voisi ajatella ettei olkalaukun ompelussa ole kauheasti järkeä. Varsinkin kun noin kuudes laukkuni on myös tylsin ja käytännöllisin niistä (huomasin että valitettavasti sametit ja pukuvillat ja sievät pilkulliset puuvillat ja kierrätyskankaat eivät kestä käytössäni, tämän pitäisi olla parempi siinä suhteessa) ja kun melkein samanlaisia, vain paremmin tehtyjä saa paljon halvemmalla kaupastakin. Mutta ainakin tuo on sopiva juuri minulle ja niille tavaroille joita kannan mukanani.
Se on vielä aika kaukana täydellisestä, ompelutaitoni eivät saa aikaan aivan siistiä jälkeä ja läpän taskun vetoketjun lyhentäminen ei sujunut aivan siististi. Ja musta on vähän liian herkkä lialle (ei ollut parempaakaan, vetoketjujenkin löytäminen oli vaikeaa, ehkä seuraavan laukun materiaalit pitää tilata netistä) ja ehkä rypistymiselle, se oli käynyt yhdessä lumisateessa ennen kuin otin siitä kuvia. Mutta laukku tuntuu kuitenkin aika hyvältä käytössä.

Käytin ohjeena taas tätä, vähän muokaten. Läpän vetoketjutaskuun (josta en tajunnut ottaa avattuna kuvaa, se on sisältä samaa kukkakangasta ja kätevä esim. bussikortin säilyttämiseen) sovelsin tämän vetoketjullisen pussin ohjetta. Laukussa on lisäksi kaksi taskua edessä, kalenterille ja ostoslistoille ja kuulokkeille ja sellaiselle ja takana iso tasku, joka sopii erityisen hyvin bussiaikataululle. Sisällä on edessä taskut puhelimille (en ole vieläkään saanut hankittua itseäni ulos kahden puhelimen loukusta) ja kynälle ja avaimille (jotka ovat kiinni nauhassa, joka on kiinnitetty renkaaseen joka on kiinni sivukappaleeseen kiinnitetyssä renkaassa) ja takana vetoketjutasku tärkeille pikkutavaroille. Läpässä on magneettikiinnitys (tosi kätevä) ja laukun saa kiinni vetoketjulla ja hihna on säädettävissä (kerrankin hihnasta tuli sen verran paksu että se saattaa pysyä säädetyssä pituudessa ilman rintakorun apua, niinpä bambikoru pääsi tällä kertaa koristeeksi. Se on muuten saanut todella paljon kommentteja vierailta ihmisiltä, samoin kuin lompakkoni). Neliön muotoiset renkaat ovat minusta parempia hihnan kiinnitykseen kuin d-renkaat, jotka aina kääntyvät sivuttain.